Nooaa esittävä Esa Ruuttunen näyttää, miltä tulva tuntuu.

Nooa ja eläimet nousevat arkkiin Temppeliaukion kirkossa

Lastenooppera Nooan tulvassa kissat kantavat hiiriä arkkiin ja yleisö saa laulaa mukana. Benjamin Brittenin teosten esitykset ovat Suomessa harvinaisia.

• 11.09.2015 12:45
• Topias Haikala
• Esko Jämsä

Pikkueläimet marssivat laulaen kohti arkkia. Pienimmät lapsinäyttelijät esittävät hiiriä, jotka nousevat laivaan kissojen sylissä.

Kissat kantavat hiiriä?

Siinäkin on viesti! naurahtaa ohjaaja Ville Saukkonen.

Tässä esityksessä on monta muutakin erikoista asiaa. Meneillään on Benjamin Brittenin lastenooppera Nooan tulvan harjoitukset. Vaikka porukassa näkyy monia alan huippuja, vain pieni osa esiintyjistä on ammattilaisia. Se oli Brittenin suunnitelma, kuten myös se, että Nooan tulvaa esitetään suurten näyttämöiden sijaan kirkoissa. Harvassa oopperassa pääsee myöskään laulamaan mukaan.

Huippukaarti ja lauma lapsia

Ville Saukkonen on tyytyväinen.

– Tämä on Brittenin hienoimpia sävellyksiä, hieno laulattava teos, johon sisältyy myös huumoria. Kaikki lähtee lapsiporukasta, hän selittää.

Esityksen keskiössä on kymmenen lapsisolistia, jotka opiskelevat laulua helsinkiläisessä musiikkikoulu Virtuksessa. He ovat Nooan poikia ja miniöitä. Eläimiä esittää nelikymmenpäinen lapsikuoro musiikkiopisto Juvenaliasta, ja mukana on myös Paavalin kirkon aikuiskuoro. Nooaa esittää oopperalaulaja Esa Ruuttunen, hänen vaimoaan mezzosopraano Mette Heikkinen, ja Jumalan äänenä juttelee 93-vuotias oopperakonkari Matti Lehtinen. Orkesteri koostuu pääasiassa ammattilaisista, ja kapellimestarina toimii Kimmo Ruotsala.

Saukkonen on kaartistaan hyvillään.

– Esa Ruuttunen on aina ollut ajatuksissani Suomen ehdoton Nooa, ja Matti Lehtinen tekee ison roolin, hän kertoo.

Nooan tulvan ohjaaminen on Saukkosen pitkäaikainen haave. Projektia on valmisteltu ja treenattu kaksi vuotta. Saukkonen on ujuttanut esitykseen mukaan japanilaista estetiikkaa, joka oli tärkeää myös Brittenille. Muun muassa eläinten naamiot ovat paperisia origameja.

Myös esityspaikka, Temppeliaukion kirkko, oli Saukkosen toive.

– Haaveeni on, että Temppeliaukion kirkko olisi enemmän oopperakäytössä. Esimerkiksi Brittenillä on useita kirkko-oopperoita, joita siellä esitettiinkin 1970-luvun alussa.

Pienellä rahalla, suurella sydämellä

Temppeliaukion kirkko ja siellä esitetyt kirkko-oopperat ovat tuttuja myös Esa Ruuttuselle. Ennen ammattilaulajan uraansa hän työskenteli kymmenen vuotta pappina entisessä Taivallahden seurakunnassa. Pitkän oopperauran jälkeen Ruuttunen on päässyt eläkkeelle, mutta laulu ei lopu.

– Minun oopperaurani on kaksijakoinen: olen esittänyt kaikki oopperahistorian pahimmat roistot, ja toisaalta tämä on kuudes tai seitsemäs raamatullinen tai uskonnollinen hahmo, jota esitän, Ruuttunen kertoo.

Ruuttusesta huomaa, että hän nauttii Nooan tulvan esittämisestä.

– Tämä on niitä produktioita, joita tehdään pienellä budjetilla, mutta suurella sydämellä, hän sanoo.

– Lapset osaavat hämmentävän hyvin omat roolinsa. Iloitsen, että saan työskennellä heidän kanssaan.

Tyytyväisiltä vaikuttavat myös lapset, vaikka neljän tunnin treenit ovatkin aika rutistus. Reetta Purmola, 8, ja Elias Nieminen, 10, esittävät eläimiä, ja Saara Svanberg, 12, ja Kasper Sydänmäki, 11, Nooan perheväkeä. Kaikilla on kuulemma hauskaa, eikä mikään ole vaikeaa.

Keiden kannattaisi tulla katsomaan esitystä?

– Vaikka joidenkin mummien, Nieminen heittää.

– Kaikkien, jotka pääsevät, Purmola toteaa.

Myös tuottaja Mervi Sipola-Maliniemen mielestä katsomaan kannattaa tulla kaikkien, jotka pääsevät.

– Brittenin musiikki on loistavaa, miten se on orkestroitu ja miten rytmistä se on. Musiikista kuuluu kaikki, että nyt aallot ovat raivokkaat, tai että huh, me pelastuimme, Sipola-Maliniemi ylistää.

Erityisen innoissaan Sipola-Maliniemi on lapsisolisteista, joiden opettaja hän on musiikkikoulu Virtuksessa. Hän huomauttaa myös, että Brittenin oopperat ovat Suomessa nykyään harvinaisuuksia. Tunnin mittainen esitys lauletaan suomeksi, joten pienemmätkin ymmärtävät, missä mennään.