Nöyryys
Maria, Pyhä Äiti, tänään ihmettelen sinun nöyryyttäsi. Sinä, nuori tyttö, suostuit tehtävään, josta et tiennyt, mihin kaikkeen joutuisit.
Totta kai olit ensin hämmentynyt, ehkä järkyttynytkin, kun sinulle ilmoitettiin, että tulisit Jumalan Pojan äidiksi. Järkytyit jo siitä, kun tiesit olevasi koskematon neitsyt. Ja että niin ylevään tehtävään, tavallinen köyhä tyttö!
Mutta sinussa oli nöyryyttä, ja siitä syystä vastasit lopulta enkelin pyyntöön myöntävästi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.”
Nöyryytesi puhuttelee minua, sillä vaihtoehtonasi olisi voinut olla alistuminen: No pakkohan se on suostua, kun määrätään. Eikä tämä elämä nyt muutenkaan niin helppoa ole. Ja tarjotaanhan tässä jonkinlaista tulevaisuutta.
Jos olisit alistunut, mitä siitä olisi seurannut? Ehkä katkeruutta ja turhautumista, ehkä myös kapinointia tehtävän antajaa kohtaan. Ja olisit kantanut taakkaasi yksin.
Mutta sinä, Maria, valitsit nöyryyden. Vai voiko sitä valita? Ehkä nöyryyteen kasvetaan. Sinä tunsit Jumalan, hänet, johon luotit ja jonka varaan halusit jättäytyä. Ratkaisevan päätöksesi teit hänen kaikkivaltiuteensa turvautuen.
Nöyryys on vaikea laji, ainakin minulle. Paljon helpompaa on asettua jumalaksi Jumalan paikalle, eli hänen nimissään tietää ja osata yli inhimillisten rajojen, tai neuvoa Jumalaa, mitkä ratkaisut olisivat oikeita.
Maria, miten vapauttavaa olisi nöyrästi pyytää: Tapahtukoon sinun tahtosi.
Eeva Hurskainen
Marian ilmestyspäivä
Herran palvelijatar Väri: valkoinen
Valo: kuusi kynttilää
Tekstit: Ps. 113: 1–8; Jes. 7: 10–14; Room. 9: 2–8; Luuk. 1: 26–38
Jaa tämä artikkeli: