Kuka minä olen? Johannes Brotherus näyttelee Betoniyössä koskettavasti nuorta Simoa.
Nuoren ahdistus riipaisee
Pirjo Honkasalon Betoniyö alkaa painajaismaisella näyllä: poika matkustaa junassa, joka vajoaa mereen sillan sorruttua. Elokuvan päähenkilö Simo ( Johannes Brotherus ) herää pahasta unesta, mutta myös tilanne kerrostalokodissa on ahdistava. Simon äiti ( Anneli Karppinen ) ja isoveli ( Jari Virman ) heräilevät krapulaisina, ja äiti käskee nuorempaa poikaansa viemään kaljan veljelleen.
Simo on saanut alkoholisoituneelta äidiltään ja vankilatuomiota odottavalta veljeltään tylyn elämänmallin. Pojan aggressio kasvaa, kun hän joutuu vahtimaan viimeistä iltaansa siviilissä viettävää veljeään. Surkean illan lopuksi hän tapaa naapurin taiteellisen homomiehen ( Johan Ulfsak ) ja hermostuu tämän oudosta uskosta toivoon ja rakkauteen.
Pirkko Saision Betoniyö-romaani on siirretty valkokankaalla tyylikkäästi nykypäivään. Romaanin teema kantaa hyvin, sillä kaupungin lähiöissä pyörii yhä lukuisia itseään etsiviä nuoria.
Betoniyön näyttelijät ovat rooleissaan uskottavia. Ja vaikka elokuva on niin kiinni todellisuudessa, se on samalla Honkasalon tyyliin kiehtovan mystinen. Siihen vaikuttaa paljon Peter Flinckerbergin kuvaus: mustavalkoisissa kuvissa Helsinki näkyy rosoisen kauniina. Elokuvan rankka loppukohtaus huipentuu ihmeelliseen näkyyn, jossa noustaan kärsimyksen kautta valoon.
Marjo Kytöharju
Pirjo Honkasalo: Betoniyö.
Elokuvateattereissa 1.11.
Jaa tämä artikkeli: