Harri Vartiainen ajaa yhdistelmäperävaunua Postin palveluksessa. Enimmillään yhdistelmäperävaunun alla rullaa 28 pyörää.

Nuorille olisi töitä rahtarina

Rekassa ei kukaan hengitä niskaan, sanoo yli 11 vuotta rekkaa ajanut Harri Vartiainen.

• 18.01.2017 08:40
• Katri Simonen
• Liisa Huima

– Kaikkea maan ja taivaan väliltä on tullut kuljetettua, sanoo Harri Vartiainen, 36.

Nyt kun on päivävuoroviikko, hän hakee nupin – rekan vetoauton – Veturitieltä Postin terminaalista ja lähtee hakemaan kärryä Seutulasta. Sitten Lahteen. Sieltä tulee huonekaluja Helsinkiin joka päivä, niin hyvinä kuin huonoinakin talousvuosina.

Korkealta nupin kopista, jousitetulta istuimelta, näkee kaikenlaista. Vartiaista pelottaa erilaisten turvavarusteiden lisääntyminen.

– Ihmiset eivät enää keskity itse ajamiseen. Jotkut jopa lukevat lehteä tai harjaavat hampaita ratissa. Näen usein painajaisia, että henkilöauto ajelee rekan alle.

Jännitystä on muutenkin, etenkin talvella. Ylämäessä rekan pitää ajaa kovaa päästäkseen ylös, mutta jos on liukasta, se ei onnistu. Yövuorossa tehdään taivalta yksin pimeydessä ja höpötellään kollegojen kanssa nappikuulokkeilla. Vartiainen myös kuuntelee radiota; uusia kanavia löytyy jatkuvasti.

– Aamuyön tunnit kolmesta kuuteen ovat raskaita. Kun päivä valkenee, jaksaisi taas vaikka kuinka, mutta silloin on mentävä nukkumaan. Rytmin kääntäminen joka viikko vie helposti kaksi päivää. Jatkuvasti on opeteltava nukkumaan, hän sanoo.

Onnekseen Vartiainen on saanut olla kaksi kertaa puoli vuotta isyyslomalla. Se piristi. Vaimo on sairaanhoitaja, ja kaksi vuorotyöläistä sumplaa vuoroja. Kun toisella on vapaapäivä, lapset eivät mene tarhaan.

– Ava, 4, on prinsessatyttö ja Alex, 2, kova automies. Niin se vaan on mennyt. Ja mikäs siinä, jos elämässä on miehiä ja naisia, Vartiainen tuumaa.

Rahtarikin syö nykyisin salaattia

Salaattia, leipää, iso termospullollinen kahvia. Harri Vartiaisella on yleensä eväät autossa. Silloin on helppo pitää taukoa ennen kuin ajopiirturi hälyttää. Pisin sallittu ajoaika yhtä kyytiä on 4,5 tuntia.

– Jos on huoltoasemien varassa, rasvaiset ranskanperunat kertyvät helposti vyötärölle. Moni ajattelee, että rahtarit ovat 150-kiloisia mörssäreitä, mutta nykyään ruokaan kiinnitetään huomiota ja jätkät on jo aika sutjakoita.

Alkuvuosina Vartiainenkin kävi huoltsikoilla vetäisemässä makkarapottuja kunnes huomasi, että se rupeaa "ramasemaan", lihomisesta puhumattakaan.

– Nyt mennään kevyemmällä linjalla. Vireystila pysyy parempana.

Vartiainen myös kuntoilee säännöllisesti, jotta pysyy terveenä ja jaksaa painaa töitä.

Bussikuskina joutui sylkykupiksi

Jo pikku-Harria kiehtoivat isot koneet. Setä ajoi kalja- ja limurekkaa ja otti poikaa mukaansa. Reissujen kohokohtana oli rekan huminassa nautittu limukkapullo.

Kun nuori mies muutti Pyhännältä Helsinkiin, hän ajoi ensin bussia. Se oli ahdistavaa.

– Bussikuski on sylkykuppi. Aikataulut ovat karmeat eivätkä asiakkaat muuta tee kuin valittavat. Rekassa ei kukaan hengitä niskaan, revit vaan menemään. Parasta on, että hallitsee isoa konetta.

– Kesällä tämä on maailman parasta hommaa! Kaikki Suomen tiet ovat kauniita ja on mukavaa, kun maisemat ja vuodenajat vaihtuvat. Ja pihoilla saapi peruutella, sekin on oma taiteenlajinsa.

Päivävuorossa saa myös lastaillessa liikuntaa. Jos vielä olisi – kuten ennen – oma vakioauto... Nyt kun Vartiainen palaa illalla Helsinkiin, toinen ukko jo odottaa ajokkia lähteäkseen yön selkään jonnekin päin Suomea.

P.S.

Viihdyn kotona lasten kanssa tössöstellessä.

Olisi hyvä, jos virkavaltaa näkyisi enemmän teillä. Se estäisi hulluilua.

On outoa, että rahtarin työ ei vedä nuoria, vaikka töitä on. Ala ukkoutuu.