Pakosta maalla

Kate Thompson: Yön eläjä. Gummerus 2010.

Muutto vieraalle paikkakunnalle pois vanhojen kavereiden luota on nuorelle usein kova paikka. Niin se on myös 14-vuotiaalle dublinilaiselle Bobbylle, joka joutuu eroon vanhasta autovarasjengistään hänen äitinsä päätettyä muuttaa maalle.

Kylä, johon he muuttavat, vaikuttaa mystiseltä ja paikallinen väki taikauskoiselta. Pian Bobby joutuu pakkotyöhön uudelle vuokraisäntäperheelleen korvatakseen yhden tuoreen rötöksensä.

Töissä on se hyvä puoli, että Bobby tutustuu sitä kautta perheeseen ja ystävystyykin heidän kanssaan sekä oppii rehdin työnteon meiningin. Samalla hän saa tietää mystisiä ja pelottavia asioita kylästä ja uudesta kotitalostaan. Bobby löytää talon sokkeloista entisten asukkaiden tavaroita, joista hän saa pääteltyä yhtä ja toista karmivaa.

Kate Thompson yhdistelee romaanissaan vanhojen kauhutarinoiden ja fantasian elementtejä nykyaikaan ja nuorten maailmaan. Yön eläjä on paikoin piinaavan jännittävä ja juoni on rakennettu taitavasti, tosin melko monimutkaisesti. Tapahtumiin kannattaa keskittyä huolella, jotta kaikki palaset saa loksahtamaan paikoilleen.

Heikki Kylkisalo, 14

Laulu kaipauksesta

Maria Turtschaninoff: Arra. Tammi 2010.

Finlandia-Junior-ehdokkaaksi valittua Arra-fantasiaromaania voisi hyvin kuvata yhdellä sanalla: kaipaus. Arra ei puhu. Hän kokee olevansa viallinen, ei kaivattu otus, jota kukaan ei halua lähelleen.

Todellisuudessa Arra on olosuhteiden kolhima tyttöraukka, joka kyllä puhuisi, jos hänelle puhuttaisiin. Puhumisen sijaan metsässä viihtyvä Arra oppii kuuntelemaan ja lopulta laulamaan maan, ilman ja tulen lauluja. Hän saa metsältä sen, mitä sydän eniten kaipaa: laulaa kaipuunsa tuuleen.

Eräänä päivänä Arra kuitenkin viedään siskonsa Kardin kanssa pois tutusta kotikylästä loisteliaaseen Lagoran kaupunkiin. Siellä vanhemman siskonsa Evian talossa Arran on opittava uudet laulut ja uudet säännöt.

Isosisko kohtelee Arraa kuin eläintä. Hän hyväksikäyttää säälittä Arran taitoja punoa kauniita koreja ja kuvakudoksia ottaen rahat ja maineen itselleen. Mutta Arra ei välitä. Hänen sydämessään kytee kaipaus kotimetsään ja uusi outo kaipuu kaupungin prinssiin, hohtavahiuksiseen Surandoon. Kun kaupunkia uhkaa sota, Arran on löydettävä itsestään vielä aivan uusi voima: laulaa laulunsa kaikkien puolesta.

Kirja alkaa kuin verkkainen laulu. Maria Turtschaninoffin kerronta on selkeää ja soljuvaa. Loppua kohden meno kuitenkin kiihtyy ja tuntuu, että viimeinen kertosäe hukuttaa lukijan ratkaisun pyörteeseen liiankin nopeasti. On kuitenkin varmaa, että jos kirjaa alkaa lukea, sitä on vaikeaa laskea käsistään.

Anni Juusela, 17

Totisiksi muuttuvat leikit

David Almond: Naakkakesä.
Tammi 2010.

14-vuotias englantilaispoika Liam ja hänen kaverinsa viettävät kesälomaa. Pojat ovat alkaneet aikuistua, kukin eri tahdissa ja eri tavoin. Liamin kaveri Max on jo alkanut seurustella ja miettiä tulevaisuuttaan, kun taas Liam ja muut pojat leikkivät vielä yhä rajummiksi yltyviä leikkejä hävittäjien lentäessä heidän kotikylänsä yli itään.

Eräänä päivänä Liam ja Max löytävät naakan johdattamina hylätyn tyttövauvan. Vauva annetaan sijoitusperheeseen, jonka kahteen muuhun adoptoituun kovia kokeneeseen lapseen Liam tutustuu. Uusien tuttavuuksien perusteella hän ymmärtää, että joillekin sota, kuolema ja väkivalta ovat täyttä totta.

David Almond kuvaa hyvin poikien juttuja ja ajatuksia. Henkilöt ovat värikkäitä ja realistisia, etenkin Liamin vanha ystävä Nattrass on mieleenpainuva kuvaus sodan ja väkivallan hullaannuttamasta nuoresta, joka ei ymmärrä asioiden todellista laitaa.

Selkeää nuortenkirjoille ominaista juonta ei Naakkakesässä ole, vaan kirja kuvaa aidontuntuisesti Liamin lapsuuden viimeistä kesää. Suosittelen kirjaa paitsi nuorille myös aikuisille.

Heikki Kylkisalo, 14