Nurkat puhtaiksi
Toisen ihmisen hyväksi käyttäminen vastoin tämän tahtoa on aina väärin.
Erityisen vastenmieliseksi sen tekee, jos se kohdistuu henkistä tai ruumiillista ylivoimaa hyödyntäen pienemmän tai heikomman herkille alueille. Lapsiin suunnattuna se on raukkamaista ja kuvottavaa.
Ikävä kyllä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu yllättävän paljon. Liian monessa perhepiirissä se on pitkään vaiettu ja varjeltu salaisuus, jolla on tuhoisat seuraukset uhrien hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Lapsella ei useimmiten ole mitään välineitä käsitellä sitä, miten väärin häntä kohtaan tehdään, ja vielä vähemmän keinoja, joilla hän saisi vääryyden loppumaan.
Kuten olemme viime aikoina joutuneet toteamaan, eivät uskonnolliset piirit, valitettavasti ei kirkkokaan, ole tästä ongelmasta vapaa. Joissakin tapauksissa ahdas uskonnollisuus, sille tyypillinen sisäänpäin kääntynyt tiivis yhteisö ja kieroon kasvanut suhtautuminen seksuaalisuuteen jopa lisäävät seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuutta.
Ongelmaa ei pidä hyssytellä eikä lakaista maton alle. Vaikka salissa näyttäisikin siistiltä, on putsattava myös kulmahuoneet. Kirkolle ei voi olla yhdentekevää, jos sen liepeillä olevissa nurkkakunnissa on epäterveitä ilmiöitä. Kirkossa on ryhdyttävä toimeen sen selvittämiseksi, mitä sen piirissä olevissa liikkeissä ja yhteisöissä oikein tapahtuu ja opetetaan.
Vaikka uskonnollisiin yhteisöihin liittyvä seksuaalinen hyväksikäyttö on oma vakava asiansa, ei sen pidä antaa peittää sitä, että suurin osa lasten hyväksikäyttötapauksista tapahtuu ihan lähi-, jopa perhepiirissä. Koko yhteiskunnan pitää pontevasti etsiä keinoja, joilla suojella pieniä ja heikkoja jäseniään näitä läheisten tekemiä rikoksia vastaan. Mitä voidaan tehdä lainsäädännöllä? Mitä voidaan tehdä koulumaailmassa ja terveydenhuollossa, jotta lapsilla olisi välineitä tunnistaa ja katkaista heihin kohdistuva vääryys?
Kun raadollisessa maailmassa eletään, asialla on toinenkin puoli. Aiheettomia syytöksiä käytetään tällä alueella härskisti hyväksi esimerkiksi avioerotilanteissa. Vaikka ongelmaan suhtauduttaisiin siihen kuuluvalla vakavuudella, ei ketään pidä tuomita syyttä.
Seppo Simola
päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: