Nurkkajumala
”Miten sä voit olla mediatutkija ilman mediaa?” kysyy 10-vuotias tyttäreni tuohtuneena. Lapsen ymmärryksen on juuri läpäissyt järkyttävä tieto: uuteen kotiin ei tuoda enää televisiota.
Päätös oli vaikea. Ensin oli käännelty ja väännelty uuden kodin olohuoneen neliöitä ja kulmia moneen kertaan, mielessä, paperilla ja paikan päällä. Televisio ei vain yksinkertaisesti sopinut oikein mihinkään nurkkaan. Sitä paitsi kotiteatteri 1930-luvun asunnossa kuulosti melkein irvokkaalta.
Aikuisten makuuhuoneeseen töllöä ei haluttu tuoda nuorison kansainvaelluksen välttämiseksi, eikä alaikäisille uskallettu antaa omia televisioita. Kukas niiden katsomisia sitten olisi kontrolloinut?
Päätöstä puntaroitiin pitkään ja hartaasti myös ystävien, tuttujen ja sukulaisten kanssa. Kävi ilmeiseksi, että kyse oli paljon muustakin kuin pelkästä teknisestä laitteesta.
Ilman televisiota lapsen viikonloppurituaalit murtuvat. Lauantaina ei enää voikaan istua karkkipussi kädessä ja katsella lastenohjelmia. Teinillä taas on ollut tapana tyhjentää pää koulu- ja muista suorituspaineista katsomalla ikivanhoja valmiiksi naurettuja amerikkalaisia tilannekomedioita. Mikä sen rentouttavampaa kuin nauraa Frendien toilailuille. Uskolliset virtuaaliystävät eivät koskaan petä.
Sukupolvien ja -puolien välisiä kuluja on helpompi ylittää ruudun välityksellä. Siinä yhdessä samaa hömppää katsellessa nuoriso tai puoliso saattaa äityä avaamaan omaa maailmaansa ihan huomaamatta.
Kiinnostavia olivat myös lähimmäisten kommentit. Monen aikuisenkin ilme oli hämmentynyt. Kasvoilta saattoi lukea kysymyksen, mitä ihmisiä nämä oikein ovat. Ovatkohan he hurahtaneet johonkin lahkoon? Toiset alkoivat selitellä, miksi heillä vielä on televisio. Ikään kuin olisivat huonompia ihmisiä, nämä television katsojat. Kulttuuripiireissähän ilmiö on toisaalta tunnettu jo vuosia, enintään voi tunnustaa julkisesti katsovansa Ylen Teeman eurooppalaista laatudraamaa ja ehkä joskus BBC Worldin uutisia.
Syksy näyttää, miten elämä ilman televisioruutua sujuu. Millaista korviketoimintaa itse kukin keksii? Entä mitä tapahtuu sukupolvien ja -puolien välisille suhteille? No, onneksi on tietokoneet ja Yle Areena. Ja ehkä, jos oikein miettii, keittiön seinälle saisi sittenkin sopimaan sellaisen pienen litteän ruudun.
Jaa tämä artikkeli: