Nuva on nuorten äänitorvi
Nuorisovaltuusto on espoolaisnuorille tehokas tapa vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon. Mutta miten alle 18-vuotiaiden ääni saadaan kuuluville seurakuntien luottamuselimissä?
Nuoria tulee lain mukaan kuunnella, kun heidän ikäluokkaansa koskevista asioista tehdään päätöksiä. Monissa kaupungeissa lainkohta toteutuu erillisen nuorisovaltuuston kautta.
Vuonna 1997 perustettu Espoon nuorisovaltuusto eli ”Nuva” on yksi maan vanhimmista nuorisovaltuustoista. Puoluepoliittisesti sitoutumattoman elimen tarkoitus on pitää esillä nuorten näkökantoja.
”Nuorisovaltuustolla on lautakunnissa ja kaupunginvaltuustossa edustus ja puheoikeus. Äänioikeutta ei ole, mutta puhevalta merkitsee joskus suurempaa valtaa”, sanoo Espoon nuorisovaltuuston tuore puheenjohtaja Sampsa Pietilä, 18.
Nuvaan valitaan kahden vuoden välein henkilövaaleilla 30 edustajaa ja 30 varaedustajaa. Ehdolle voivat asettua 13–18-vuotiaat espoolaiset, ja äänestysoikeus on samanikäisillä kaupunkilaisilla.
Pietilästä tuli nuorisovaltuutettu 14-vuotiaana. Innostus syntyi, kun silloinen puheenjohtaja tuli koululle esittelemään Nuvan vaikutusmahdollisuuksia. Nyt Pietilällä on alkanut jo kolmas kausi nuorisovaltuutettuna. Puheenjohtajana hän on toiminut myös vuosina 2009–2010.
Nuorisovaltuustokokemus on tuonut tietoa, miten kunnallispolitiikka toimii, sekä kartuttanut esiintymistaitoja.
”14-vuotiaana en olisi voinut kuvitella pitäväni 40 minuutin puheenvuoroa yleisön edessä. Nyt sellainen ei tunnu missään.”
Nuorisovaltuuston lausunnot huomioidaan
Pietilän mielestä nuorisovaltuustolla on Espoossa hyvät mahdollisuudet vaikuttaa. Päättäjät kuuntelevat nuorten kannanottoja, ja lausunnot ovat saaneet näkyvyyttä myös mediassa.
Hiljattain nuorisovaltuusto pyysi päättäjiä miettimään kaupungin kulttuuritarjontaa.
”Nuva linjasi, että Espoo ei ole kulttuurikaupunki, jos se ei tarjoa nuorille sopivaa kulttuurimuotoja”, Pietilä kertoo.
Nuorisovaltuutetut ovat lisäksi olleet yhteydessä kaupungin opetusviranomaisiin, koska toiveissa on, että puolueet voisivat päästä kouluille esittäytymään.
”Koulu ollut perinteisesti puoluepoliittisesti neutraali paikka. Yksittäisiä puolueita ei ole suosittu yhteiskuntaopin tunnilla.”
Nuvassa toivotaan, että politiikkaa tulisi nuorille tutummaksi. Vaikka politiikka kiinnostaa vain harvoja nuoria, Pietilä uskoo, että heillä voisi olla paljonkin sanottavaa elinympäristönsä asioista.
”Ei tarvitse olla superkiinnostunut politiikasta, mutta pitäisi tietää, miten päätöksenteko toimii. Monella on mielipiteitä, mutta puuttuu uskallus avata suunsa.”
Pietilä arvelee, että nuorten kiinnostus politiikkaan saattaa tehdä paluun yleisemmin.
”Poliittinen nousukausi on mahdollinen ja jopa todennäköinen. Puolueet eivät välttämättä kuitenkaan ole se kiinnostava juttu”, sanoo Pietilä, joka itse aikoo asettua kunnallisvaaleihin ehdolle Vihreiden listalta.
Nuorten osallisuutta vahvistetaan seurakunnissa
Koska nuorisovaltuustot näyttävät toimivan kunnallisella tasolla tehokkaasti, herää kysymys, miksei seurakunnissa voisi olla samanlainen nuorten kuulemisjärjestelmä; kirkon sisäisissä luottamuselimissähän tehdään paljon nuorisoa koskevia päätöksiä.
Pietilä ei tunne seurakuntahallintoa, mutta arvelee, että nuorisovaltuustoa vastaava järjestelmä voisi toimia myös seurakunnassa. Hän kuitenkin miettisi järjestelmän tarkoitusperää ja toteuttamistapaa tarkoin.
”Kuinka paljon esimerkiksi valittaisiin jäseniä ja ketkä olisivat valitsemassa”, Pietilä kysyy. Hän sanoo, että järjestelmä saattaisi kääntyä itseään vastaan, jos se olisi liian monimutkainen. Nuoria on mahdollista kuulla monin eri tavoin, eikä muodollinen järjestelmä ole ainoa mahdollisuus.
Seurakuntien kasvatustyön pastori Antti Siukonen on samoilla linjoilla.
”Jonkinlainen rakenne varmasti tarvitaan seurakunnassa nuorten kuulemiseksi, mutta sen pitäisi olla sellainen, jossa heillä on vaikutusvaltaa. Muuten he turhautuvat”, Siukonen sanoo. Hänen mukaansa monet nuoret ottavat ruohonjuuritasolla jo monessa paikassa osaa nuorisotyön suunnitteluun.
Siukosen mukaan joissakin seurakunnissa nuoret ovat olleet edustettuina nuorisotyön johtokunnassa. Tällainen käytäntö on ollut esimerkiksi Espoonlahden seurakunnassa.
Siukonen uskoo, että viime vuonna lanseerattu malli lapsiasiahenkilöistä on hyvä tapa turvata lasten ja nuorten näkökulma päätöksenteossa.
Lapsiasiahenkilöt yleistyvät seurakunnissa
Lapsiasiahenkilöiden mallia on kehitetty PTK:ssa eli Poikien ja tyttöjen keskuksessa osana lasten ja nuorten osallisuutta tukevaa Näyn ja kuulun -hanketta, johon osallistuu myös kirkkohallitus sekä seurakunnallisia palvelujärjestöjä. Sen tarkoituksena on edistää kirkolliskokouksen muutaman vuoden takaista päätöstä ottaa käyttöön lapsivaikutusten arviointi seurakuntien toiminnassa ja hallinnossa.
Lapsiasiahenkilöt ovat seurakuntien työntekijöitä tai luottamushenkilöitä, jotka pyrkivät omissa verkostoissaan huomioimaan alle 18-vuotiaiden näkökannat.
Monet seurakunnat eri puolilta Suomea ovat nimenneet tehtävään henkilöitä, ja osa espoolaisseurakunnistakin on jo aktivoitunut asian suhteen.
Jaa tämä artikkeli: