Sekunnin murto-osa. Kun veri kiehahtaa, meillä on silmänräpäys aikaa miettiä, miten toimia. Koulun tunnekasvatuksessa opetellaan reagointitapoja, jotka eivät vahingoita toista. Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen
Nyrkkiä paremmat keinot
Tunnetaitojen opettelu koulussa ja seurakunnissa vähentää väkivaltaa.
Viime viikkoina on uutisoitu tragedioista, joissa nuorukainen on surmannut tyttöystävänsä, toisessa tapauksessa nuori mies surmasi myös itsensä. Ongelmat parisuhteessa ovat tavallinen väkivallantekojen ja varsinkin nuorten itsemurhien syy.
Tällaisissa tilanteissa on syvimmiltään kyse puutteellisista tunnetaidoista eli vaikeudesta käsitellä pettymystä, vihaa ja hylätyksi tulemista. Jos ihmisellä ei ole parempia keinoja, silmitön raivo voi sumentaa järjen ja arvostelukyvyn.
Tunteiden käsittelyn ja vuorovaikutuksen mallit – niin hyvät kuin huonotkin – opitaan vaivihkaa vanhemmilta. Niitä voi myös opetella tietoisesti siinä missä muitakin taitoja. Kouluissa on viime vuosikymmeninä ryhdytty panostamaan tähän.
– Tunnekasvatuksesta on hyötyä nuoren oman kasvun ja ihmissuhteiden kannalta, ja se parantaa myös luokkien työrauhaa, perustelee Meilahden yläasteen erityisopettaja Vesa Sarmia. Hän vetää yhteistyöhanketta, jonka tarkoituksena on kehittää koululaisten vuorovaikutus- ja tunnetaitojen osaamista Helsingin läntisellä alueella.
Mukana hankkeessa on myös Meilahden seurakunta, jolla on paljon asiantuntemusta alalta. Seurakunnassa on vakiintunut nuorten kurssitoiminta, johon kuuluvat myös ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot.
Tunne- ja ihmissuhdetaitojen opettaminen kuuluu terveystiedon opetussuunnitelmaan yläasteella, mutta jotkut opettajat opettavat näitä taitoja jo alakoulussa. Viimeisten vuosikymmenten aikana käytössä on ollut erityisiä opetusohjelmia kuten Lions Quest, Askeleittain, Friends tai vertaissovitteluohjelma Verso. Nämä opetusohjelmat ovat yleensä järjestöjen ulkomailta tuomia ja Suomen oloihin soveltamia.
Seurakuntien ja jonkin verran myös koulujen käytössä on jo 30 vuoden ajan ollut Nuorten ihmissuhdetaitojen kurssi eli Nuisku, jonka on tähän mennessä käynyt noin 30 000 nuorta.
Ohjelmien käyttö koulutyössä on vapaaehtoista ja riippuu opettajan ja koulun kiinnostuksesta asiaan.
– Oppilaat kokevat tällaisen opetuksen mielekkääksi. Haasteena on motivoida opettajat sisällyttämään tällainen ulottuvuus omaan opetustyöhönsä, kun lukujärjestys on muutenkin niin täynnä. Taitava opettaja nivoo vuorovaikutus- ja tunnetaitojen opettamisen osaksi luokkatilannetta, Vesa Sarmia toteaa.
Yhteistä ohjelmille on pyrkimys tehdä lapset ja nuoret tietoisiksi omista ja toisten tunteista, opettaa heidät säätelemään tunneilmaisuaan, rauhoittamaan itseään ja ratkaisemaan ongelmia. Tärkeää on oppia viestimään selkeästi omia asioistaan ja kuuntelemaan toisia.
Ohjelmiin kuuluu käytännön harjoittelua esimerkkitilanteissa, jotta nuorilla olisi koulun pihalla, kaverisuhteissa ja muissa elävän elämän tosipaikoissa valmiudet toimia rakentavasti. Miten ujo voi löytää rohkeutta avata suunsa, kun mieli tekee? Miten voi selvitä ilman nyrkkejä tilanteessa, jossa joku sanoo loukkaavia sanoja? Entä jos kaveriporukka houkuttelee mukaan pahantekoon, eikä nuori haluaisi pettää porukkaa, mutta omatunto haraa vastaan?
– Nuoret oppivat, että kaikki tunteet ovat oikeita ja sallittuja, mutta ihmiset eivät saa niiden vieminä kohdella toisiaan kaltoin. Kaikenlaisiin tilanteisiin on monia ratkaisuvaihtoehtoja ja aina voi valita, miten toimitaan. Ei tarvitse reagoida ensimmäisellä mieleen juolahtavalla tavalla, toteaa psykologi Arja Sigfrids. Hän kouluttaa opettajia käyttämään Askeleittain-ohjelmaa, jossa puitteissa jo esikouluikäiset voivat opetella tunteiden käsittelyä ja vuorovaikutusta kuvakortteihin sisältyvien tarinoiden kautta.
Myös myönteisten tunteiden ilmaisua, itsetuntemusta ja omien vahvuuksien tunnistamista kannattaa harjoitella.
– Lapsille on tärkeää opettaa näitä taitoja yhtä tärkeänä asian kuin mitä tahansa muutakin opetussuunnitelman asiaa. Sillä säästetään lapsilta paljon ikävyyksiä sekä kouluyhteisössä että koko elämässä, Sigfrids sanoo.
Vanhemmat ja koulu muodostavat parhaassa tapauksessa kasvatusyhteisön, jonka tavoitteet ovat samansuuntaisia. Käytännön työtä koulussa tekevä Vesa Sarmia haluaa vetää vanhemmat mukaan tietoiseen tunnekasvatustyöhön.
– Vanhempainillat voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että vanhemmat kutsutaan keskustelemaan keskenään pienryhmissä ja pohtimaan ratkaisuja kouluyhteisössä ja nuorten porukoissa ilmenneisiin ongelmatilanteisiin, Sarmia ehdottaa.
Hän pitää tunnetaitojen opettamisen pitkän tähtäimen tavoitteena sitä, että seuraavan sukupolven isät ja äidit osaisivat olla läsnä olevia vanhempia omille lapsilleen.
– Varmasti näiden taitojen hallinta parantaa myös parisuhteita ja vähentää lähisuhteiden väkivaltaa, Sarmia sanoo.
Salla Korpela
Jaa tämä artikkeli: