Laulua, leikkiä, ulkoilua. 3-vuotias Ilona (keskellä) ja muut lapset laulavat päiväkerhossa lastenvirttä Suuri on maailma. Kerhoa ohjaavat kaksoissisarukset Margit Pulkkinen (ikkunan luona) ja Marika Pulkkinen.
Nyt on aika hakea leikkimään päiväkerhoihin
Nyt on aika hakea syksyn paikkoja Helsingin seurakuntien päiväkerhoissa. Ne on tarkoitettu kotihoidossa oleville 3–6-vuotiaille lapsille.
Laajasalon kirkolle tulee aamutuimaan 18 kerholaista vanhempiensa saattelemana. Ohjaajat Marika ja Margit Pulkkinen vaihtavat vanhempien kanssa kuulumisia eteisessä, ja lapset siirtyvät alkupuuhiinsa kerhotiloihin.
Soile Lahtinen ja Päivi Luomala ovat tuoneet lapsensa kerhoon.
– Täällä lapset oppivat olemaan ryhmässä ja saavat kavereita, Lahtinen kertoo.
Hän on huomannut, että kerhossa lapset ovat oppineet paljon Raamatusta ja kirkkovuodesta.
Luomalan mielestä kerhossa on monipuolinen ohjelma. Hänestä on mukavaa, että lapset käyvät retkellä lähiympäristössä. Luomala kävi itse lapsena seurakunnan kerhossa ja halusi tarjota myös lapselleen saman kokemuksen.
Kun kaikki ovat saapuneet paikalle, on alkupiirin vuoro. Siinä ohjaaja sytyttää kynttilän, lauletaan alkulaulu ja pidetään nimenhuuto. Jokainen saa vuorollaan kertoa kuulumiset. Yhdeltä on lähtenyt hammas, toinen on ollut yökylässä.
Järjestäjänä toimiva lapsi merkitsee taululle vuodenajan, sään ja päivämäärän.
Alkupiirin jälkeen lapset pääsevät leikkimään.
– Meistä vapaa leikki on tärkeää. Sen avulla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekä jakamaan leluja ja pitämään puoliaan, Margit Pulkkinen kertoo.
Monille kerholaisille ryhmä on ainoa kokemus muiden kanssa toimimisesta ennen kouluikää. Siksi ohjaajat pyrkivät siihen, että he eivät leikitä lapsia, vaan lapset löytävät tekemisensä itse.
Siihen Laajasalon kirkolla on hyvät mahdollisuudet. Yhdet löytävät roolivaatteet ja toiset nukkeleikit. Kaksi poikaa rakentaa edellisellä viikolla kesken jääneisiin rakennuksiin korkeampia seiniä.
Monelle lapselle kerhopäivän tärkeä hetki on omien eväiden syöminen. Lumi Luomalan eväänä on leipää ja mehua. Eväiden syönnin jälkeen kerholaiset kokoontuvat yhteen pelaamaan tai laulamaan.
Laajasalon kirkon ryhmässä on kaksi ohjaajaa. Sen ansiosta 3–6-vuotiaiden ryhmän voi tarvittaessa jakaa kahtia. He myös ulkoilevat kerhopäivinä. Kerran kuukaudessa kerholaiset lähtevät metsämörriretkelle.
Joissakin helsinkiläisten seurakuntien kerhoissa on vain yksi ohjaaja, ja eri-ikäisille lapsille on omat ryhmänsä.
Seurakuntien varhaiskasvatuksessa puhutaan kavereista, harrastuksista ja myös uskosta.
– Haluamme kertoa lapsille Jumalan rakkaudesta ja siitä, että jokainen on suuri Jumalan ihme, Margit Pulkkinen kertoo.
Rukoukset ja hengelliset laulut kuuluvat myös ohjelmaan. Laajasalon lastenohjaajat ovat rohkaisseet perheitä osallistumaan perhemessuun, jossa lapsilla on ollut pieniä tehtäviä.
Päivähoidon ulkopuolella olevia lapsia varten on sekä kunnallisia että seurakuntien kerhoja. Leikkipuistojen ja päiväkotien kerhotoiminnassa on noin 1200 lasta. Kunnallisia kerhoja on yli 130 ympäri kaupunkia. Jotkut lapset saattavat käydä sekä seurakunnan että kaupungin järjestämässä kerhossa.
Seurakuntien noin sadassa päiväkerhoryhmässä on mukana vuosittain yli tuhat lasta. Kerhomaksut vaihtelevat seurakunnittain sen perusteella, kuinka usein kerho kokoontuu ja minkä ikäisiä lapset ovat.
Kerhopaikka pyritään löytämään jokaiselle halukkaalle. Jos lähimmän kerhopaikan ryhmä on täynnä, yritetään jostain toisesta toimipisteestä.
– Seurakunnan kerhojen suosio vaihtelee eri kaupunginosissa riippuen siitä, kuinka paljon alueella on kotihoidossa olevia lapsia, kasvatuksen pappi Arto Helle Helsingin seurakuntayhtymästä sanoo.
Helle kertoo, että seurakuntien päiväkerhotyössä on viime aikoina kehitetty pedagogista osaamista, jonka tarkoituksena on tukea lapsen kasvua ja kehitystä.
Syksyllä alkaa seurakuntien varhaiskasvatuksen juhlavuosi. Suomessa on toiminut päiväkerhoja seitsemänkymmenen vuoden ajan.
Jaa tämä artikkeli: