Nyt täytyy marssia rauhan puolesta
Maailman tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Me olemme jo ekokatastrofissa, väestökatastrofissa ja epäoikeudenmukaisuus vallitsee koko maailmassa. Kuitenkin puhutaan lähinnä taloudesta, kasvusta ja kilpailusta.
Nyt pitäisi heti ryhtyä yhteistyöhön elämän pelastamiseksi. Asiantuntijat antavat parikymmentä vuotta aikaa toimille pahimman estämiseksi. Hyvin vähän tehdään.
Psykohistorioitsijat ovat todenneet, että aina, kun ahdistutaan ongelmista, joita ei osata kohdata, aletaan etsiä ulkoista vihollista. Me olemme nyt siinä tilanteessa. Vastakkainasettelut kärjistyvät: itä–länsi, kristityt–muslimit. Myös Itämeren alueen vakautta uhkaa molemminpuolinen uhittelu, kun Nato on läsnä Venäjän rajalla. Meidän täytyy varoa, ettei arka itärajamme muodostu keskenään vihamielisten ryhmien rajaksi.
1970–80-luvuilla kansainvälinen rauhanliike ilmeisesti esti atomisodan syttymisen. Nyt, kun olemme taas liukumassa psykohistorian termein "irrationaaliseen sotapsykoosiin", on välttämätöntä saada liikkeelle uusi rauhan reaktio vahvoin mielenilmaisuin.
Tavoitteena on ihmiskunnan eheytyminen ja planetaarinen ajattelu elämän mahdollisuuksien pelastamiseksi.
Kirkko on ilmaissut myönteisen kantansa piispa Irja Askolan sanoin. Seurakunnissa tästä olisi hyvä puhua ja saada varsinkin nuoret aktivoiduksi toimintaan.
Kristittyinä me emme saa vaieta. Pride-kulkue keräsi 30 000 marssijaa, rauha ansaitsisi 50 000.
Anna-Liisa Rekola
Kirkkonummi
Jaa tämä artikkeli: