null Odotus on iloinen matka kohti juhlaa

Valon kantajat. Arja Waltari (vas.) ja Katja Aaltonen matkaavat kirkkoreellä

Valon kantajat. Arja Waltari (vas.) ja Katja Aaltonen matkaavat kirkkoreellä "Ikeaan viemään valoa". Kohta jo joulun kellot kajahtaa.

Odotus on iloinen matka kohti juhlaa

Adventtiaika Rinnekodissa. Kuplivaa odotusta. Ilon ja valon valmistelu on aivan iholla, leijuu kaikkialla.

Tekstit Elina Raunio
Kuvat Heidi Korsman-Hirvonen

Tämä oli kaikkein kivoin paikka! Katja Aaltonen katsoo kuvaa, jossa hän istuu reessä Arja Waltarin kanssa. Ilmeet ovat iloiset. Minne mahtavat neidot olla rekiretkellään menossa?

– Ikeaan! Ikeaan viemään valoa, Aaltonen kikattaa.

Miksi juuri Ikeaan, jää mysteeriksi, mutta valo liittyy jouluun pimeyden keskellä.

– Kynttilät on tärkeitä. Ja ilo! Ilo siitä että Jeesus-lapsi syntyy. Ja ilo lahjoista tietenkin, Aaltonen selvittää.

Ystävykset toimivat malleina valokuvasarjassa, joka kuvattiin lokakuussa Rinnekodilla, Espoon Lakistossa. Kuvasarjassa mennään sisään adventin ja joulunajan tunnelmiin.

Hyvin suuria lavasteita ei tarvittu, sillä Rinnekodin omalta kappelilta, Seppolan talon tallilta ja aistipuutarhasta löytyi juuri sopivia ympäristöjä.

Valokuvamalleiksi valikoituivat Rinnekoti-säätiön päivätoiminnan kulttuuriryhmän kymmenen jäsentä.

Katja Aaltonen ja Arja Waltari vahvistavat, ettei valokuvamallin työ ollut lainkaan rasittavaa tai jännittävää.

– Se oli ihanaa, ihan helppoa ja mukavaa, Aaltonen summaa.

– Minäkin tykkäsin siitä tosi kovasti, Waltari sanoo.

– Ryhmän pojatkin suhtautuivat kuvaamiseen tosi hyvin, Aaltonen vielä kehaisee.

Adventtiaika Rinnekodissa on elämyksiä täynnä. Yhteisössä juhlitaan kaikki juhlat perusteellisesti ja niihin valmistaudutaan huolella. Jouluvaloja ripustetaan sopiviin kohtiin tuomaan mielen heleyttä ja iloa kaamoksen keskelle.

Askartelut ja käsityöt ovat teemoiltaan kaiken aikaa yhä jouluisempia, ja joulukoristeita alkaa vähitellen ilmestyä kaikkialle. Kaiken kruunaavat tutut joululaulut.

– Minä haluaisin tuoda oman joululevyni tänne kuunneltavaksi, Katja Aaltonen keksii.

– Siinä on Maa on niin kaunis ja Kulkuset sekä Soihdut sammuu. Paras joululaulu on kuitenkin Tuiki, tuiki, tähtönen, hän sanoo.

Pastori Tarja Mikkola on Rinnekodin pappina viidettä vuotta, ja kaikki täällä tuntevat hänet. Kun pappi kävelee vastaan, se herättää asukkaissa toiveikkaan kysymyksen:

– Onko kirkko, onko kahvia ja pullaa?

Joulun aikaan kirkko aivan varmasti on, sillä perinteitä vaalitaan Rinnekodissa tarkasti. Adventtikirkko pidetään alueen omassa kappelissa. Myös aistipuutarhan jouluvaellus johdattaa kulkijat joulukuvaelman äärelle.

– Perinteet merkitsevät Rinnekodissa paljon. Sitä on kenenkään vaikea toisesta ihmisestä sanoa, millainen hengellinen merkitys asioilla on, mutta aistin kyllä että se on monille tärkeää, Mikkola sanoo.

– Toisaalta hengellinen ja maallinen yhdistyvät täällä mutkattomasti. Sama henkilö, joka haluaa hartaudessa vuodesta toiseen lukea jouluevankeliumin, on myös sinnikkäin vakiojoulupukki.

Arja Waltari odottaa lahjoja jo ennen joulua, juuri adventtiajan kynnyksellä. Hänen 24-vuotispäivilleen on tulossa työkavereita ja sukua.

– Toivon lahjaksi kaikkea kivaa. Kummitädiltä olen toivonut koruja. Kakun ostan valmiina, en leivo itse, Waltari suunnittelee.

Hän asuu Rinnekodin alueella tuetussa asumisyksikössä. Kaksion hänen kanssaan jakaa poikaystävä, johon liittyy myös tiettyjä odotuksia.

– Tiedätkö sellaisen paikan kun Martinlaakso? Sieltä me ostimme poikaystävän kanssa ystäväsormukset silloin kun minä olin kahdeksantoista, Waltari kertoo.

– Ne ovat vain ystäväsormukset. Seuraavaksi tulee sitten kihlaus. Ja kihlasormukset. Minä jaksan kyllä odottaa, se tulee sitten kun sen aika koittaa, Waltari sanoo rauhallisesti.

Katja Aaltonen ja Arja Waltari jäävät vielä pitkäksi aikaa ihailemaan valokuvia, joissa joulun tunnelma on jo vahvana näkyvillä. Heitä vähän jännittää, tunnistetaanko heidät, kun valokuvia on pian lehdessä.

– Meistä tulee julkkiksia!

Nuoret naiset kihertävät ajatukselle hetken, kunnes Aaltonen vakavoituu:

– Toivottavasti julkisuus ei nouse päähän.

Rinnekodin toiminta käynnistyi 1927 Helsingin Diakonissalaitoksella, kun sisar Aino Miettinen otti hoitaakseen Martin ja Maurin, kaksi kehitysvammaista lasta. Rinnekoti-säätiö tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen palveluita erityisesti kehitysvammaisille henkilöille. Lisätietoa: www.rinnekoti.fi

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.