Odotus on iloinen matka kohti juhlaa
Valoa! Arja Waltari ja Katja Aaltonen kannattelevat valoa ja iloa.

Odotus on iloinen matka kohti juhlaa

Adventtiaika Rinnekodissa. Kuplivaa odotusta. Ilon ja valon valmistelu on aivan iholla, leijuu kaikkialla.

Tämä oli kaikkein kivoin paikka!”
Katja Aaltonen katsoo kuvaa, jossa hän istuu reessä Arja Waltarin kanssa. Ilmeet ovat iloiset. Minne mahtavat neidot olla rekiretkellään menossa?
”Ikeaan! Ikeaan viemään valoa”, Aaltonen kikattaa.
Miksi juuri Ikeaan, se jää mysteeriksi, mutta valo liittyy jouluun pimeyden keskellä.
”Kynttilät on tärkeitä. Ja ilo! Ilo siitä, että Jeesus-lapsi syntyy. Ja ilo lahjoista tietenkin”, Aaltonen selvittää.
Ystävykset toimivat malleina valokuvasarjassa, joka kuvattiin lokakuussa Rinnekodilla, Espoon Lakistossa. Paikka on Rinnekoti-Säätiön päätoimipiste.

Espoon seurakuntayhtymän tiedottaja Mirja Aukee-Peiponen ja kuvaaja Heidi Korsman-Hirvonen kävivät Rinnekodilla etukäteen etsimässä hyviä kuvauspaikkoja kuvasarjaan, jossa mennään sisään adventin ja joulunajan tunnelmiin.
Kovin suuria lavasteita ei tarvittu, sillä kappelilta, Seppolan talon tallilta ja aistipuutarhasta löytyi juuri sopivia ympäristöjä.
Valokuvamalleiksi valikoituivat Rinnekoti-Säätiön päivätoiminnan kulttuuriryhmän kymmenen jäsentä. Kaikkiaan Rinnekodin palvelujen piirissä on yli tuhat kehitysvammaista ja autismin kirjoon kuuluvaa asiakasta.
Aaltonen ja Waltari vahvistavat, ettei valokuvamallin työ ollut lainkaan rasittavaa tai jännittävää.
”Se oli ihanaa, ihan helppoa ja mukavaa”, Aaltonen summaa.
”Minäkin tykkäsin siitä tosi kovasti”, Waltari sanoo.
”Ryhmän pojatkin suhtautuivat kuvaamiseen tosi hyvin”, Aaltonen kehaisee.

Adventtiaika Rinnekodissa on elämyksiä täynnä. Yhteisössä juhlitaan kaikki juhlat perusteellisesti ja niihin valmistaudutaan huolella. Jouluvaloja laitetaan, askartelu- ja käsityöt ovat teemoiltaan yhä jouluisempia ja koristeita alkaa ilmestyä kaikkialle. Tutut joululaulut soivat.
”Minä haluaisin tuoda oman joululevyni tänne kuunneltavaksi”, Aaltonen keksii.
”Siinä on Maa on niin kaunis ja Kulkuset sekä Soihdut sammuu. Paras joululaulu on kuitenkin Tuiki, tuiki, tähtönen.”
Pastori Tarja Mikkola on Rinnekodin pappina viidettä vuotta, ja kaikki tuntevat hänet. Kun pappi kävelee vastaan, se herättää asiakkaissa toiveikkaan kysymyksen:
”Onko kirkko, onko kahvia ja pullaa?”
Joulun aikaan kirkko aivan varmasti on, perinteitä vaalitaan tarkasti. Adventtikirkko on alueen omassa kappelissa. Myös aistipuutarhan jouluvaellus johdattaa kulkijat joulukuvaelman äärelle.
”Perinteet merkitsevät Rinnekodissa paljon. Sitä on kenenkään vaikea toisesta ihmisestä sanoa, millainen hengellinen merkitys asioilla on, mutta aistin kyllä, että se on monille tärkeää”, Mikkola sanoo.
”Toisaalta hengellinen ja maallinen yhdistyvät täällä mutkattomasti. Sama henkilö, joka haluaa hartaudessa vuodesta toiseen lukea jouluevankeliumin, on myös sinnikkäin vakiojoulupukki.”

Arja Waltari odottaa lahjoja jo ennen joulua, juuri adventtiajan kynnyksellä. Hänen 24-vuotispäivilleen on tulossa työkavereita ja sukua.
”Toivon lahjaksi kaikkea kivaa. Kummitädiltä olen toivonut koruja. Kakun ostan valmiina, en leivo itse”, Waltari suunnittelee.
Hän asuu Rinnekodin alueella tuetussa asumisyksikössä. Kaksion hänen kanssaan jakaa poikaystävä, johon liittyy myös tiettyjä odotuksia.
”Tiedätkö sellaisen paikan kun Martinlaakso? Sieltä me ostimme poikaystävän kanssa ystäväsormukset silloin kun minä olin kahdeksantoista. Ne ovat vain ystäväsormukset. Seuraavaksi tulee sitten kihlaus.­ Ja kihlasormukset. Minä jaksan kyllä odottaa, se tulee sitten kun sen aika koittaa”, Waltari sanoo rauhallisesti.

Katja Aaltonen ja Arja Waltari jäävät pitkäksi aikaa ihailemaan valokuvia, joissa joulun tunnelma on jo vahvana näkyvillä. Heitä vähän jännittää, tunnistetaanko heidät, kun valokuvia on pian lehdissä.
”Meistä tulee julkkiksia! ”
Nuoret naiset kihertävät ajatukselle hetken, kunnes Aaltonen vakavoituu:
”Toivottavasti julkisuus ei nouse päähän.”

Näin kuvat syntyivät

Rinnekodin pastori Tarja Mikkolan silmät loistavat.
”Olen niin valtavan iloinen, että viestintäyksikössä tulivat ajatelleeksi meitä. Jotain tällaista olin toivonutkin.”
Mikkola ja Rinnekodin väki olivat apuna järjestelyissä, kun Espoon seurakuntayhtymän viestintäyksikkö halusi tehdä jouluisen valokuvasarjan yhdessä Rinnekodin kanssa.
Valokuvia käytetään Espoon seurakuntien joulunajan viestinnässä.

Rinnekodin kulttuuriryhmän ohjaaja Marja Karjalainen kertoo, että myös ajoitus sopi ryhmän ohjelmaan mainiosti.
”Yksi ryhmän ohjaajista on ammattivalokuvaaja. Hänen kanssaan olimme juuri miettimässä, millaisen valokuvaan liittyvän projektin tekisimme.”
Kulttuuriryhmän jäsenet osallistui Rinnekodin omaan joulukorttiaiheiseen valokuvauskilpailuun. Toisaalta ryhmä eläytyi joulun tunnelmiin nelipäiväisen valokuvausurakan ajan.
”Juuri tällä tavoin parhaat asiat syntyvät – palaset loksahtelevat kohdilleen luontevasti, kuin itsekseen”, sanoo Tarja Mikkola.

Aivan itsekseen ei kymmenien jouluisten kuva-asetelmien tekeminen toki sujunut.
”Kieltämättä vähän yllätyin siitä, miten tarkasti ja monta eri tarkoitusta varten piti esimerkiksi hankkia kuvaus- ja julkaisuluvat ryhmäläisten vanhemmilta tai huoltajilta”, Mikkola myöntää.
Rinnekodin kulttuuriryhmä on ennenkin saanut vaihtelua arkeensa erilaisten projektien ja pienten retkien avulla. Ryhmäläisten omia toiveita huomioidaan herkällä korvalla.
”Päivätoiminnassa meidän toiveet otetaan huomioon. En tykkää siitä, että asuntolassa ei saa itse päättää kaikesta, mutta täällä ryhmässä kuunnellaan tosi hyvin”, Katja Aaltonen vahvistaa.
Hän toivoo seuraavaksi retkeä Kalajärven kirjastoon. Marja Karjalainen huomaa, että viimeisimmästä käynnistä siellä onkin kulunut jo tovi.

Kehitysvammaiselle ei ole itsestään selvää päästä lähtemään oman kotipiirin ulkopuolelle, Karjalainen muistuttaa.
”Siksi me teemme kulttuuriryhmän kanssa mahdollisimman paljon retkiä, vaikka pieniäkin, pois Rinnekodin alueelta. Tämän syksyn suuri elämys oli mennä bussilla Helsinkiin, Sanomataloon katsomaan kehitysvammaisten taidenäyttelyä. Oli juhlavaa päästä sen jälkeen vielä yhdessä syömään ravintolaan.”

Marja Karjalainen painottaa, miten taiteesta nauttiminen sekä itse tehden että katsojana ja kuuntelijana rikastuttaa myös jokaisen ihmisen elämää.
”Taide on elämää, elämyksiä. Se ruokkii meissä kaikissa henkisyyttä ja hengellisyyttäkin.”
Rinnekotilaisten adventti- ja joulukuvissa kootaan näyttely Valon lahja.

Heidi Korsman-Hirvosen valokuvanäyttely Valon lahja Leppävaaran kirkolla (Veräjäkallionkatu 2).
Avoinna 18.12.2014–6.1.2015 ma–pe kello 10–18, su kello 10–13. Ke 31.12. suljettu.

Avajaiset 18.12. klo 17.30, vapaa pääsy.

Jaa tämä artikkeli: