Jälkihoito. Eläkkeelle jäänyt lennonjohtaja Tapio Parkkari treenaa kolmesti viikossa kuntosalilla. Hän on tarkastuttanut ohitusleikkauksen jälkeen sydämensä vuosittain yksityisellä kardiologilla.
Ohituskaista leikkaukseen
Tuoreiden tietojen mukaan suurituloiset sepelvaltimopotilaat pääsevät leikkauspöydälle selvästi pienituloisia useammin.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Sirpa Päivinen
Väsytti ja rintaan sattui. Tapio Parkkari oli elokuisena keskiviikkona yksin paritalossaan Vartioharjussa. Hän oli juuri palannut purjehtimasta.
Leskeksi jäänyt eläkeläinen soitti samassa kaupunginosassa asuvalle pojalleen. Tämä hälytti apua.
Oli ruuhka-aika, joten ulvova ambulanssi ohitteli jatkuvasti autoja. Parkkari heilui paareilla ja pelkäsi putoavansa.
– Teillä oli onnea, sillä tulitte viime hetkellä. Kirurgi haluaa leikata teidät välittömästi, Parkkarille ilmoitettiin Meilahden sairaalassa.
– Sanoin kirurgille, että tee hyvää työtä, niin kuin minäkin olen aina tehnyt.
Parkkari osoittaa punaisen Gantin neuleen peittämää rintaansa ja näyttää, miten rintakehä vedettiin sirkkelillä auki. Sydän pysäytettiin leikkauksen ajaksi.
Viikkoa myöhemmin Parkkari käveli itse sairaalasta.
– Olen hyvin kiitollinen siitä, että pääsin ohitusleikkaukseen heti. Moni on kuollut leikkausjonoon.
Jos sepelvaltimotauti olisi vaivannut Tapio Parkkaria hänen työskennellessään lennonjohtajana Helsinki-Vantaan lentokentällä, se olisi todennäköisesti havaittu varhain. Hänelle tehtiin perusteellinen lääkärintarkastus vuosittain.
Harvojen työssäkävijöiden terveyttä vahditaan yhtä tarkasti, mutta suurituloiset käyvät Suomessa selvästi useammin lääkärissä kuin pienituloiset.
Jos kuuluu työterveyshuollon piiriin, sinne saa aina ajan, ja rahalla pääsee myös yksityislääkäriin. Sieltä sepelvaltimopotilas saa helposti lähetteen eteenpäin.
Sepelvaltimotauti on suomalaisten kansansairaus ja yleisin kuolinsyy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastot osoittavat, että sepelvaltimotautiin sairastuvan kannattaisi olla suurituloinen. Silloin hän päätyy selvästi pienituloista useammin ohitusleikkaukseen tai pallolaajennukseen, joiden avulla veri saadaan kulkemaan sydämessä tukkeutuneesta valtimosta huolimatta. Sepelvaltimotauti on kuitenkin yhä selvemmin pienituloisten vaiva.
Uusimmat tiedot ovat vuodelta 2010, ja THL julkaisi ne Euroopan kansanterveyden konferenssissa viime viikolla.
Sydämen hoito loppui Tapio Parkkarilla jälkitarkastukseen neljä vuotta sitten.
– Mitään seurantaa ei ole sen jälkeen ollut.
Sepelvaltimotauti saattaa kuitenkin uusia. Parkkari näyttää huulirasvapuikkoa muistuttavaa muovilieriötä, joka hänellä on aina mukanaan. Korkin alla on nitroa spraypullossa. Jos sydäntä alkaisi toisen kerran puristaa, Parkkari suihkauttaisi nopeavaikutteista lääkettä kielelleen ja soittaisi ambulanssin.
Parkkari käy lisäksi yksityisellä kardiologilla kontrollissa. Se maksaa noin 500 euroa kerta. Tänä syksynä Parkkari teetti ensimmäisen kerran verikokeet ja sydänfilmin terveyskeskuksessa.
– Kun on tullut verojakin maksettua.
Hän säästi noin 300 euroa, mutta vie tulokset tuttuun yksityissairaalaan, koska terveyskeskuksissa ei ole kardiologeja töissä.
Palataan historiaan. Suomessa alettiin tutkia 1980-luvulla sepelvaltimotaudin sairastamisen sekä ohitusleikkaukseen tai pallolaajennukseen pääsyn yhteyttä potilaiden tuloihin. Suurituloisia sepelvaltimopotilaita leikattiin selvästi eniten, vaikka itse tauti oli paljon tavallisempi pienituloisilla.
Ohitusleikkausten ja pallolaajennusten määrää on 1990-luvulta alkaen selvästi lisätty. Myös pienituloisia on alettu leikata entistä enemmän, mutta silti suurituloiset ovat suhteellisesti yliedustettuina leikkauspöydällä. Tuoreet tutkimustulokset vahvistavat suunnan jatkuvan.
Hyvät tienestit ennustavat tilastoissa pitkää elinikää. Köyhyys, sairastaminen ja varhainen kuolema liittyvät myös yhteen. Eniten ja vähiten tienaavien elinajanodotteen erosta noin viidennes liittyy sepelvaltimotautiin.
Jopa akuutin sydäninfarktin hoito on suurituloisilla intensiivisintä. Heillä on myös vaihtoehtoja: yksityinen sairaala Mehiläinen tarjoaa Helsingissä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ja pallolaajennuksen asiakkaalle Kela-korvauksen jälkeen noin 4 000 eurolla.
Hus tekee saman toimenpiteen noin 3 400–6 000 eurolla. Ohitusleikkauksen kustannukset ovat noin 12 700 euroa. Nämä kulut otetaan pääosin yhteisistä verorahoista.
HUS:n Sydän- ja keuhkokeskuksen osastonylilääkäri Mika Laine kertoo, että helsinkiläinen pääsee kiireettömään pallolaajennukseen neljässä viikossa. Ohitusleikkaukseen pitää jonottaa selvästi pidempään.
Kuntosali kolmesti viikossa on Tapio Parkkarin liikuntaohjelman perusta. Hän tapaa kavereitaan Itäkeskuksen uimahallin kuntosalilla pari tuntia kestävän ohjelmansa lomassa.
Muina päivinä Parkkari vähintään sauvakävelee tai pyöräilee kauppaan. Hänellä on myös piha hoidettavana sekä kotona että kesäasunnolla.
– Liikunta on tärkein lääkkeeni.
Työiässä Parkkarin arkeen kuului jalkapalloa, kaukalopalloa, jääkiekkoa, purjehdusta, maraton sekä työmatkapyöräilyt lähes parinkymmenen kilometrin päähän lentokentälle.
– Nyt seitsemänkymppisenä lihakset eivät enää kasva, mutta pidän ne, mitä minulla on.
Muut lähteet:
Health at a Glance 2011.
Häkkinen ja Nguyen: Rikas käy edelleen lääkärissä köyhää useammin, OPTIMI 2/2010.
Martelin, Koskinen, Lahelma: Väestöryhmien väliset terveyserot 2005, terveyskirjasto.fi. THL:n tutkimusprofessori Ilmo Keskimäen haastattelu.
Jaa tämä artikkeli: