Merenrannalta toiselle. Menchel Pullinen tutustui kuusi vuotta sitten Kari Pulliseen ja muutti Filippiineiltä Helsingin Munkkisaareen. Heidän viisivuotias tyttärensä Amanda Pullinen on paljasjalkainen stadilainen.
Oi maamme Suomi
Uudet suomalaiset kertovat nykyisestä kotimaastaan.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuvat Milka Alanen
Ne vievät meidän naiset, ulkomaalaisista sanottiin joskus.
Tilastokeskuksen mukaan kahden kulttuurin liitoissa tavallisin yhdistelmä on suomalainen mies ja ulkomaalainen nainen. Jompaa kumpaa kotimaista äidinkielenään puhuvista miehistä 27 500 oli viime vuonna avio- tai avoliitossa vieraskielisen kanssa.
Suomen- tai ruotsinkielisillä oli viime vuonna lähes 50 000 vieraskielistä puolisoa, enemmän kuin on vaikkapa hyvinkääläisiä. Kahden kulttuurin liitot yleistyvät Suomessa koko ajan. Niitä on erityisen paljon Helsingissä.
Itsenäisyyspäivän juhlissa kajautetaan Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen. Kuinka kultaiselta nykyinen kotimaa tuntuu uusista suomalaisista?
"Auttaa, kun hymyilee paljon”
Menchel Pullinen
Menchel Pullinen: Tiesin Suomesta vain Nokian ja kylmyyden, kun tapasin kuusi vuotta sitten mieheni Karin Filippiineillä. Hän teki Helsingin Sanomiin kuvareportaasia Suomeen lähtevistä filippiiniläisistä sairaanhoitajista. Suhteemme eteni nopeasti ja muutin Suomeen niin äkkiä, etten ollut selvittänyt maasta juuri mitään.
Ilahduin nähdessäni, että täällä on meri ja saaria ihan niin kuin Filippiineilläkin. Silloin tiesin, että voin todella asua Suomessa.
Mieheni ystävät pitivät minua aluksi ihan muukalaisena, mutta nyt he ovat tottuneet. Aloin pian odottaa Amandaa, jonka kautta olen saanut leikkipuistossa paljon suomalaisia ystäviä. Tapasin puistossa myös lähellä asuvan filippiiniläisen naisen, jolla on kaksi lasta suomalaismiehen kanssa. On hauskaa, kun he käyvät meillä kylässä, syömme yhdessä ja lapset leikkivät.
Me Helsingin filippiiniläiset vietämme yhdessä synnyinmaamme juhlapäiviä. Juhlimme filippiinien itsenäisyyspäivää kesällä isosti tanssien ja syöden.
Suomen itsenäisyyspäivä merkitsee minulle lepopäivää. On kiinnostavaa katsoa televisiosta, kuinka Suomi taisteli sodassa.
Maahanmuuttajan on melko helppo päästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Auttaa, kun hymyilee paljon ja tekee kovasti töitä.
Minulla on siivousyritys Cleancare.fi, johon olen palkkaamassa ensimmäistä työntekijää. Saisin uusia asiakkaita, mutta heille on pakko sanoa, että odottakaa vähän. Toivottavasti filippiiniläisen työntekijäni paperit saadaan pian hoidettua! Siivoaminen on kovaa työtä, joka pitää minut kunnossa. En stressaa siivotessani mistään, kuuntelen vain musiikkia ja annan mennä.
Siivoamisen lisäksi hoivaan. Nyt huolehdin eräästä iäkkäästä leidistä sillä aikaa, kun hänen miehensä on matkoilla. Pariskunta on vanhoja asiakkaitani, jotka ovat jo kuin ystäviä.
Suomalaiset ovat minusta avautumassa ulkomaailmalle. Olen tuntenut muutoksen täällä asuessani.
Minua pidetään turistina vain Kauppatorilla, muuten saan suomalaiskohtelua. Kun liikun tyttäreni kanssa, kaikki puhuvat suomea hänelle ja samalla myös minulle.
Pidän suomalaisesta päivähoidosta, hyvästä ilmaisesta koulutuksesta ja siitä, että kaikki toimii. Suomessa on myös kaunista.
Valitan vain säästä. Koska olen kotoisin tropiikista, talvi on liian pitkä minulle. Tuntuu se kyllä olevan liikaa monelle suomalaisellekin.
Olen 26-vuotias ja mieheni on 55. Avioliittomme herättää Suomessa kysymyksiä. Olen joutunut toistelemaan, että suhteemme on tasa-arvoinen, enkä ole nainut Karia rahan vuoksi.
Muutama suomalainen ystäväni kysyi minulta saunassa, enkö ole huolissani ikäerostamme. Että mitä sitten, kun miehestäni tulee oikeasti vanha? Minusta elämä on liian lyhyt siihen, että huolehtisin kaikesta jo etukäteen. Don’t worry, be happy.
Filippiineillä on tavallista, että mies on paljonkin vaimoaan vanhempi. Minusta ikäeromme on tehnyt suhteestamme vain paremman.
En suunnittele muuttoa takaisin Filippiineille. Elämäni on nyt täällä.
"Olen oppinut tavoille.”
Abdissa Assefa
Abdissa ”Mamba” Assefa: Koen itseni tosi suomalaiseksi. Olen niin sanotusti oppinut tavoille.
Isästäni sauna ja hiihtäminen ovat Suomessa parasta. Hän lähti nuorempana yliopiston asuntolasta hiihtämään merenjäälle heti kun mahdollista. Itse olen aina tykännyt saunasta.
Identiteettini on rakentunut tällaiseksi. Suurin osa ystävistänikin musiikkipiireissä on kantasuomalaisia.
Itsenäisyyspäivänä perheemme neidit avaavat television ja katsovat linnanjuhlien pukuja. Yhdeksänvuotias Meeti etsii marmorijalustaisen suomenlipun ja panee sen tv-tasolle. Syömme hyvin yhdessä.
| Muusikko sai tanssijan. Suomen suosituimpiin perkussionisteihin kuuluva Abdissa Assefa eli Mamba soitti esimerkiksi televisio-ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa. Assefa asuu Vuosaaren taiteilijatalossa uusperheessä, johon kuuluvat tanssija-koreografivaimo Hanna Pajala-Assefa ja kolme lasta. |
Muutin Helsinkiin Etiopiasta vuonna 1975, koska vanhempani saivat stipendit Helsingin yliopistoon. Olin silloin kaksivuotias.
Vietin veljeni Kaban kanssa lomia Häntälässä, jossa ei ollut nähty varmaan yhtään afrikkalaista ennen meitä. Olimme kummajaisia, kun kaupunkilaislasten kesäkotia pitävä Helvi-mummo kuljetti meitä bingoissa. Suomi on muuttunut siitä paljon.
Saan nykyään vaihtelevasti suomalais- ja ulkomaalaiskohtelua. Kerran minulle sanottiin, että katsot ihan kuin suomalainen, joten puhutkin varmaan suomea. Mutta toiset aloittavat englanniksi.
Käyn paljon keikoilla maakunnissa, missä monet ovat aluksi epäluuloisia. Suhtautumistapa yleensä muuttuu, kun keskusteluyhteys on syntynyt. Minulle saatetaan sanoa, että sinähän olet ihan härmäläinen.
Useimmat havaitsevat, että vain ihonväri erottaa meitä, ja pohjimmiltamme olemme samanlaisia. Harvalta puuttuu ihmisyyttä tämän näkemiseen. En ole välttynyt huuteluilta, mutta mitään oikein ikävää ei ole Luojan kiitos sattunut.
Riihimäen aliupseerikoulun aikoina matkustin yhtenä perjantai-iltana laivaston univormussa viikonloppulomalle. Vahvassa humalassa ollut nuori mies tuli ihan lähelle ja sanoi: tajuatko, että häpäiset tuon puvun?
Vuosaari on tosi monikulttuurinen verrattuna Punavuoreen, jossa asuimme ennen. Meetin luokalla on kymmenkunta kansallisuutta.
Vuosaaren luontevaa monikulttuurisuutta kuvaa juhannus, jonka vietimme poikkeuksellisesti kotona emmekä mökillä. Lähdimme Uutelaan grillaamaan ja tajusimme jo matkalla, että kaupungin grillipaikoille oli jonoa. Uutela oli aivan täynnä aasialaisia, afrikkalaisia ja itäeurooppalaisia, mutta suomalaisia ei näkynyt. Grillivuoroa jonotettiin sovussa.
Myös Itiksessä tulee vastaan enemmän maahanmuuttajia kuin kantasuomalaisia. Se voi olla kulttuurinenkin juttu, sillä Suomessa hengaillaan ostoskeskuksissa aika vähän.
Jos joutuisin muuttamaan ulkomaille, minulle olisi tärkeää kunnioittaa uuden asuinmaani lakeja ja tapoja. Pitää olla terve halu integroitua siihen yhteiskuntaan, johon menee, mutta sen ei tarvitse tapahtua oman identiteetin, uskonnon tai tapojen kustannuksella. Tällä asenteella vältyttäisiin monelta konfliktilta.
Kuvat ja haastateltavat ovat Anni Valtosen ja Milka Alasen kirjasta Uusia suomalaisia, jossa esitellään kaksitoista kahden kulttuurin pariskuntaa. Like 2014.
Jaa tämä artikkeli: