Risteyksessä. En huomaa valinnan paikkoja. Kuva: Katri Saarela

Oikea hetki

• 27.01.2014 13:45

On hieno tunne, kun vuosien odotus täyttyy. Ikää odottajalle on jo karttunut, eikä luvattua lohdutusta näy. Kotimaa on miehitetty ja vieraiden sotilaiden askeleet kaikuvat kotikaupungin kaduilla. Omakin askel jo hidastuu, aika valuu käsistä. Silti vanha Simeon odottaa.

Kertomus Jeesuksen viemisestä Jerusalemin temppeliin merkitsi ympärileikkausta kahdeksan päivän ikäiselle poikalapselle. Vanhemmat veivät hänet temppeliin ”tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä”.

Pienessä ja intiimissä kohtauksessa huomio kiinnittyy enemmän vanhaan Simeoniin kuin lapseen tai hänen vanhempiinsa.

Vanhus tunnistaa erityisen hetken ja ylistää Jumalaa lapsesta. Kun hän on vihdoin nähnyt luvatun valon ja lohdutuksen, hän voi kuolla rauhassa. Onnellinen mies.

Minua hiukan vihlaisee, sillä en voi sanoa samaa. En tunnista läheskään aina oikeaa hetkeä, en huomaa tienristeyksiä enkä valinnan paikkoja. Ja jos huomaankin, saatan valita väärin. Vasta aika näyttää, mitä tuli tehtyä ja mitä valinnasta seurasi.

Osaan myös kulkea ohi siitä, missä Jumala olisi löydettävissä – jos osaisi katsoa ja luottaisi hiukan.

Jumala, sinä olet antanut elämän elettäväksi. Olet antanut vastuun, vapauden ja valinnan mahdollisuuden. Olet luvannut kulkea kanssani, olla lähellä silloinkin, kun menee huonosti ja valitsen väärin.

Luo minuun hiljaisuutta ja herkkyyttä, että osaisin kuulostella sinun tahtosi mukaista tietä, lahjaa, joka odottaa löytäjäänsä. Sinua.

Marja Kuparinen

Kynttilänpäivä