Oikeaa raamatullisuutta
Kirkkoa vähän etäämmältä katsovat saattavat kuvitella, että kirkollisissa sisäpiireissä riidellään paljon ja käytetään toisin ajattelevista hurjan kovaa kieltä.
Ihan oikein näkevätkin, kyllä täällä mätkitään puolin ja toisin aika rankoin sanakääntein. Kerran jos toisenkin on saatu kuulla, että esimerkiksi tällä palstalla olevat ajatukset ovat isästä perkeleestä ja että koko lehti on eksyttämässä ihmisiä helvettiin. Ei ihan nätisti sanottu näin kristittyjen kesken. Täytyy toki tunnustaa, ettei tässä itsekään aina ihan valjuja ilmaisuja ole käytetty niistä, jotka kerta kaikkiaan ovat väärässä.
Suhtautuminen joihinkin asiakysymyksiin ja muun muassa tänä vuonna käydyt kahdet piispanvaalit ovat ikään kuin alleviivanneet kirkollisia rintamalinjoja ja tuottaneet kärjistettyä kielenkäyttöä. Leimakirveet heiluvat: tuossa on konservatiivi ja fundamentalisti, täällä taas liberaali ja maailmaan mukautuja. Monen mielestä piispoiksi on valittu vääriä ihmisiä. Niinpä on nähty sellainenkin ihme, että joillakin on ollut otsaa julistaa osapuilleen puolet piispoista niin vääräoppisiksi, ettei heidän palveluksiaan kannattaisi lainkaan käyttää.
Kirkollinen keskustelukulttuuri ei aina ole kovin hääviä. Siitä voi kuitenkin olla ylpeä, että tähän kirkkoon mahtuu monenlaisia tapoja uskoa, ajatella ja muun muassa lukea Raamattua. Täällä saa ajatuksiaan myös aika rapsakkaasti ilmaista. Kovin hyvältä tuntuu, että jopa piispat uskaltavat nykyään olla asioista julkisestikin eri mieltä. Pois kaikki turha pönötys ja väkinäinen yksimielisyyden esittäminen. Kuten muuallakin elämässä, myös kirkossa vapaa keskustelu raikastaa ilmaa ja vie asioita eteenpäin.
Kristillinen usko on monitahoinen ilmiö. Sitä on vaikea puristaa ihan yksinkertaiseen muottiin. Sitä voi lähestyä monesta tulokulmasta, ja se näyttää eri suunnista erilaiselta. Jossain päin korostuu joku asia liikaa ja toisaalle jää sokeita pisteitä.
Kristinuskon peruskirja Raamattukaan ei ole mikään yksiselitteinen yhtenäinen teos. Ihmiset ovat sen omana aikanaan omalla tavallaan kirjoittaneet, ja ihmiset sitä myös aina omana aikanaan ja omalla tavallaan lukevat. On erilaisia tulokulmia, joku asia korostuu liikaa ja jää sokeita pisteitä. Loppujen lopuksi yhteinen oikea kristinuskon kokonaisuus syntyy vasta, kun nuo, jotka nyt tulkitsevat Raamattua väärin, oppivat tulkitsemaan sitä niin kuin me, jotka olemme oikeassa.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: