Oikeassa oleminen
Tuntuu mukavalta olla oikeassa. Tunne on niin palkitseva, että moni tavoittelee sitä hellittämättä. Väittely pitää voittaa, oma käsitys osoittaa ylivertaiseksi. Verbaalinen nuijasota riehuu erityisesti verkkokeskustelussa, jossa kantansa voi ilmaista piilossa pysyen.
Myös suomalainen kristikansa tuntuu virittäneen oikeassa olemisesta taiteenlajin. Minun raamattukäsitykseni voittaa sinun raamattukäsityksesi. Minun tulkintani on oikea ja sinun väärä. Oikeassa olemisen huumassa voi olla makoisaa mäiskäistä toisella tavoin ajattelevaa poikittaisella raamatunlauseella, ikään kuin Raamattu olisi annettu meille lyömäaseeksi. Uskontokeskustelusta tulee silloin loputonta vääntöä yksityiskohdista.
Kukaan ei ole aina oikeassa. Onkin tärkeää osata tarvittaessa myöntää erehdyksensä. Virheitä tekemällä ja niistä oppimalla voi kasvaa, myös kristittynä.
Toinen tärkeä, vaikea taito on kuunteleminen. Entä, jos seuraavassa keskustelussa en odottaisikaan eri tavoin ajattelevan puheenvuoron päättymistä vain omaa tyrmäyspuhettani valmistellen vaan kuuntelisin? Jos omistaisin toisenlaiselle näkemykselle ajatuksen tai kaksi? Kysyäkin voi. Mikä saa sinut ajattelemaan noin?
Oman näkemyksensä puolustaminen viimeiseen asti on toki turvallista. Pelottavampaa on avata mielensä ja ottaa riski, että omassa käsityksessä on päivitettävää.
Joka uskoo Jumalan olevan Kaikkivaltias, voi kuitenkin rauhallisin mielin jättää totuuden omistusoikeuden yksin Hänelle. Me ihmiset nimittäin luemme Raamattua kukin oman elämänhistoriamme läpi, oman kielemme ja ymmärryksemme kautta. Kaikkivaltiaalla on valta ja voima puhutella meitä eri tavoin, puhutella sekä yhteisönä että yksilöinä.
Eläisimme varsin toisenlaisessa maisemassa, jos meidän kristittyjen keskuudessa toteutuisi ohje kilpailla keskenään toinen toisensa kunnioittamisessa. Tai jos meissä toteutuisi Jeesuksen jäähyväispuheen ajatus: Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.
Kirkkokaan on harvasta asiasta yksimielinen. Eri mieltä voi kuitenkin olla rauhallisesti, kunnioittavasti ja toista arvostaen. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, ja se on muuta kuin oikeassa olemista. Vai olenko väärässä?
Pälvi Ahoinpelto, toimituspäällikkö
palvi.ahoinpelto@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli: