Oikeita ajatuksia
Totuus on sana, joka ei jätä kylmäksi. Varsinkaan nykymaailmassa. Mediasta — olipa kyse sitten sanomalehdistä, radiosta, tv:stä, internetistä tai matkapuhelimesta — on tullut oikea totuuden tai pikemminkin totuuksien taistelutanner. Ajatellaanpa vaikka viime päivien puheenaihetta Wikileaksia. Koko sen toimintaidea perustuu paljastamiseen. Salattu tehdään näkyväksi, julkiseksi.
Jotkut pitävät internetiä vallankumouksellisena juuri siksi, että se tarjoaa yhä useammille ihmisille mahdollisuuden totuuden kertomiseen, joko itsestään, maailmasta tai muista. Toiveikkaimmat sanovat, että internet demokratisoi totuuden. Verkossa periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä toimittajaksi, luoda blogin tai tehdä YouTube-videon ja paljastaa maailmalle oman totuutensa ilman jäykkiä mediainstituutioita ja valtavirtamedian portinvartioita, joita myös ammattitoimittajiksi kutsutaan. Näillä totuuden markkinoilla melu tosin yltyy helposti kovaksi, kun kaikilla on oikeus kommentoida ja päivittää statusta, mutta kellään ei ole velvollisuutta kuunnella.
Niinpä moni meistä etsii päivän totuutensa maailmasta edelleen perinteisten mediatalojen sivuilta. Mutta mistä tiedämme, että totuus, joka meille ammattitoimituksissa tuotetaan, on totta? Se vaatii luottamusta.
Lukijan luottamusta ei saa pettää. Hänelle ei saa näyttää tai kertoa asioita, jotka järkyttävät liikaa. Totuus ei saa olla liian vastenmielinen, rivo tai julma, muuten siitä tulee valhe tai se lakkaa olemasta. Jokainen uutisen ammattilainen tietää, että lukijat ja katsojat haluavat tietää maailman murheista, mutta vain sopivasti annosteltuna. Totuuden tuottamaa ahdistusta säätelemään tarvitaan loppukevennys.
“Poliittisesti korrekti” on ilmaus sisäsiistille totuudelle. Se on yleisesti hyväksytty näkemys, jota toistelemalla kertoo kuuluvansa joukkoon. Poliittisesti epäkorrektin kohtalo on narrin kohtalo, jos hyvin käy.
Kuulin kerran, että ihmisen ajattelun rajat ovat hänen tunteensa. Kykenemme etsimään totuutta vain, kun se ei ole meille liian uhkaavaa. Totuuden etsijöinä emme taidakaan kärsiä niin paljon tiedon kuin rohkeuden puutteesta.
Jaa tämä artikkeli: