Juhlissa. Uskoisinko ihmeeseen, jos olisin nähnyt sen? Kuva: Plainpicture/Kuvaario

Ole hyvä

• 13.01.2014 14:00

Hyvä Jumala – sanon niin, sillä sinun hyvyydestäsi haluan pitää kiinni. Hyvinä päivinä ja niinä toisenlaisina.

Uskoisinko enemmän, jos olisin nähnyt Kaanaan häiden kaltaisen ihmeen? Taitaa olla turha toivo, kun läsnäolijoistakin vain pieni osa huomasi, että jotain erityistä oli tapahtumassa.

Vähänpä olisi siis uskoa lisännyt, jos olisinkin ollut siellä. Olisin nauttinut muiden tavoin hääparin onnesta, hyvästä ruuasta ja juomasta. Todennäköisesti korviini ei olisi kantautunut mitään siinä sivussa huomaamattomasti käydystä sananvaihdosta ja viinin loppumishuolista. Myöhemmin tieto veden muuttumisesta laatuviiniksi tietysti levisi ja seudun aamiaispöytiin saatiin ihmeteltävää.

Jumala, ihmeet ovat minulle vaikea paikka. Välillä tuntuu, että muuta ihmettä en tarvitse kuin joka aamuisen elossa olemisen ihmeen. Kun siihen lisätään jotenkin – vaikka häilyvänä – säilynyt luottamus sinun läsnäoloosi elämässäni, pyytäisinkö enempää.

Silloin kauan sitten ihmiset näkivät, ihmettelivät ja pohtivat. Kuka on tämä Marian poika, joka vedenkin viiniksi muuttaa? Totuus ei ole jokamiehen oikeus. Ei silloin eikä nyt.

Jumala, minäkin katson kuvaasi Jeesuksessa. Näen hyvyyttä ja anteliaisuutta. Kun sinä annat, et säästele, et edes itseäsi. Ihan kuin sanoisit meille: älkää aristelko vaan ottakaa vastaan. Minä tyydytän teidän perusikävänne ja sydämenne kaipauksen. Minä olen kanssanne juhlassa ja arjen tavallisuudessa.

Marja Kuparinen

Toinen sunnuntai loppiaisesta