Olen kateellinen niille, joita lapset muistavat
Nyt taidan kirjoittaa omia mietteitäni, olen jo vanha, melkein yhdeksänkymppinen mummo. Minuun on iskenyt kateus, ei niinkään aineellisten asioiden vaan henkisen puolen. Siitä olen kateellinen, kun ei minua muisteta niin kuin muita mummoja ja äitejä.
Olen äiti ja mummo. Haluaisin, että minullekin soitettaisiin tai käytäisiin katsomassa. Esimerkiksi pyhät ovat yksinäisiä. En tiedä, onko niin kiire, ettei viittä minuuttia ole aikaa. Ei se niin kallista olisi. Minulle kehutaan, kuinka lapset soittavat joka päivä ja kysyvät vointia. En kait niin paha ole ollut?
Muuan mummo
Jaa tämä artikkeli: