Olen käynyt kirkossa muslimimaassa
Muslimimaassa voi olla kristillinen kirkko, vaikka Raimo Ilaskivi (Saisiko muslimimaahan rakentaa kirkon? K&k 14.8.) toista tuumaili.
Olen käynyt 1970-luvulla muutaman kerran Kabulin kirkossa, länsimaisten ihmisten ekumeenisessa kohtaamispaikassa, joka oli pystytetty Afganistanin kuninkaan suojeluksessa ja amerikkalaisella rahoituksella. Zahir-kuninkaan pitkässä virallisessa arvonimessä esiintynyt uskon suojelija merkitsi hänen alaisilleen islamin suojelemista, mutta hän teki armollisena kuninkaana saman palveluksen muille maassa asuville uskonnon lajista riippumatta.
Länsimaalaiset eivät eritelleet, oliko kirkko metodistien, katolisten, helluntailaisten tai luterilaisten. Tyydyttiin siihen, että oli yhteisiä henkisiä tarpeita varten saareke, jota myös paikallisväestö ja viranomaiset arvostivat. Kirkko tunnettiin nimellä kansainvälinen tai amerikkalainen kirkko, ja sen kielenä oli englanti.
Kuningasvallan päätyttyä vierastyöläisten ja diplomaattien kirkon on ollut toimittava vähin äänin, mutta toivoisin, että sen toiminta tasavertaisuuden hengessä jatkuisi.
Olen sitä mieltä, että Suomen kirkolla ei ole varaa rakentaa uutta kirkkoa Kabuliin tai Ilaskiven ehdottamaan paikkaan ”sinne”, vaikka lähitulevaisuudessa saisimme nähdä helsinkiläisille tarkoitetun asiallisen moskeijan.
Esa Peltonen
Jaa tämä artikkeli: