Olen menettänyt lapseni
Äitienpäivä oli ja meni, mutta minä vietin sitä yksin, vaikka minulla on lapsi.
Viime aikoina on sekä radiossa että sanomalehdissä yllättävän paljon käsitelty isien asemaa erotilanteessa. En ole vielä yhtään juttua nähnyt, jossa kärsivänä osapuolena onkin ollut äiti. Siksi päätin kertoa oman tarinani.
Olen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, mutta en ole nähnyt lastani noin kolmeen kuukauteen ja viimeisen puolen vuoden aikana vilaukselta vain kolme kertaa. Isä on aina yrittänyt tehdä kaikkensa, jotta lapsi olisi kaikessa mahdollisessa äitiään vastaan. Kun isä ei onnistunut kääntämään pienen lapsen päätä, hän odotti otollista hetkeä eli teini-ikää, jolloin aloittaa manipulointi. Tämä tapahtui noin kaksi vuotta sitten.
Isä alkoi systemaattisesti kumota kaiken, mitä lapsen kanssa olimme sopineet. Hän alkoi vähätellä äitiä kaikin mahdollisin keinoin. Tämä johti siihen, että jokaisen pienenkin erimielisyyden jälkeen lapsi lähti isälleen.
Isä myös kieltäytyi vastaamasta ja kertomasta, onko lapsi todellisuudessa hänen luonaan. Useaan otteeseen en oikeasti tiennyt, missä lapsi oli ja vain toivoin, että hän on turvassa.
Isä on sekä fyysisesti että henkisesti pahoinpidellyt lasta eri tavoilla. Hän ei koskaan pyydä lapselta anteeksi sanomisiaan ja tekemisiään. Sen sijaan hän menee ja ostaa jonkin kalliin esineen. Isän mielestä lapselta anteeksi pyytäminen murentaisi hänen auktoriteettinsa ja niinpä hän aina ostaa materialla hyväksyntänsä.
Isän manipulointi on nyt tehnyt tehtävänsä. Lapsi lähti noin puoli vuotta sitten eikä sen jälkeen ole kotiin palannut. Sen sijaan, että isä lähettäisi lapsen kotiin, hän haukkuu minua häiriköksi, kun yritän pitää lapseen yhteyttä. En usko, että välit pojan kanssa palautuvat koskaan ennalleen, vaikka puheyhteys palautuisi. Toivon kaikesta sydämestäni, että isän toiminta ei jätä lapsen mieleen pysyviä vammoja.
Olen lapsen virallinen huoltaja ja sitä pitäisi mielestäni kunnioittaa. Isä ei kuitenkaan tätä kunnioita eikä halua ottaa sitä riskiä, että lähettäisi lapsen kotiin selvittämään asioita.
Toivon, että kaikkia äitejä ei aina syyllistettäisi siitä, että eivät anna isien tavata lapsiaan eron jälkeen. On myös sellaisia äitejä, jotka pitävät tärkeänä sitä, että lapsella on myös isä, jota saa tavata.
Kaipaus
Jaa tämä artikkeli: