Olin vapaata riistaa saarnaajille
Uskonnonvapaus on yksi hienoimmista asioista maassamme. Tämän sain oppia kantapään kautta. Erosin hiljattain kirkosta mielipide-erojen vuoksi ja tuumin, että säästän hieman rahaa.
Kävi kuitenkin niin, että törmäsin lähetyssaarnaajiin ja tulin pyytäneeksi heidät käymään luonani. Heti ensimmäisellä kerralla olisi melkein pitänyt lyödä kastepäivä lukkoon. Mitä ihmettä? Enhän ollut edes käynyt heidän tilaisuuksissaan.
Tulin sitten käyneeksi ja hyvä niin; totesin, että se poikkeaa liikaa siitä, mihin olen tottunut. Seuraavalla kerralla, kun tapasin heidät, olisi pitänyt syventää oppia. Jääräpäisesti pidin omastani kiinni. Se oli sitten sillä selvä. Eivät he huvikseen käy ihmisten luona. Ymmärsin tämän.
Ymmärsin myös, että olen umpiluterilainen ja sellaisena pysyn. Onneksi luterilainen kirkko on myös tavallisille, elämän kolhimille ihmisille, jotka eivät jaksa olla aktiivisia jäseniä. Liityin takaisin tuttuun kirkkoon.
Jaa tämä artikkeli: