Olisipa joku kotona hoitamassa vanhusta
Kiitos opiskelija Sofia Sandellille, joka kirjoitti kauniisti ja sykähdyttävästi meidän nykyajan vanhusten loppuelämästä (K&k 16.9.). Vanhuksia ei tosin enää edes kärrätä laitoksiin.
Sen, joka ei enää jaksa yksin, pitäisi tapella, anoa ja käydä eri paikoissa rukoilemassa, jos jonnekin sattuisi pääsemään. Vaikka on lääkärin lausunto parantumattomasta 20 vuoden sairaudesta, ei kerta kaikkiaan ole paikkoja, mihin pääsisi. Sitä varten varmaankin joka toinen päivä joku vanhus päättää päivänsä oman käden kautta.
Kunnallisia hoitopaikkoja ei ole tarpeeksi. Sinne pääsevät nykyään vain harvat ja valitut jonotettuaan vuosikausia. Yksityiset vanhainkodit perivät noin 4 000 euroa kuussa, joten nykyisen eläketilanteen mukaan niihin pääsee ehkä joka sadas vanhus.
Silti eläkeläisiltä peritään työeläkkeestä enemmän veroa kuin työssäkäyviltä palkasta. Jos vanhuksella on vielä kesämökki tai omakotitalo, hän maksaa kovaa kiinteistöveroa. Emme elä muiden kustannuksella.
Etelä-Euroopan maiden tavat ovat kadehdittavia: että olisi joku, joka olisi kotona hoitamassa vanhusta. Täällä ei juuri ole kotona niitä rakastavia perheitä.
Jaa tämä artikkeli: