Juhlien häirikkö. Anna Odell (keskellä vaaleassa paidassa) tilittää kiusaamisestaan luokkakokouksessa.
Oma elämä elokuvan aiheena
Vuoden puhutuimpiin elokuviin kuuluu ruotsalaisen Anna Odellin esikoisohjaus Luokkajuhla. Siihen on syynä elokuvan aihe, koulukiusaaminen, mutta myös se, missä muodossa sitä käsitellään.
Odell sai idean teokseensa saatuaan tietää, ettei häntä ollut kutsuttu odottamaansa luokkakokoukseen. Elokuvassa Odell tulee paikalle kutsuttuna. Hän kuitenkin pilaa luokkatovereiden jälleennäkemisen ilon pitämällä suorasukaisen puheen siitä, miltä tuntui olla kiusattu koko yläasteajan.
Odell esittää Luokkajuhlassa itseään, mutta luokkakavereina esiintyvät ovat näyttelijöitä. Kun elokuvan luokkakokousosuus on ohi, Odell lähestyy luokkatovereitaan ja pyytää heitä katsomaan ja kommentoimaan teostaan. Näin todellisuudessa tapahtuikin, mutta elokuvassa myös heitä esittävät näyttelijät.
Ohjaaja sekoittaa siis monimutkaisesti faktaa ja fiktiota. Katsojalta vaaditaan tarkkuutta, mikä saattaa samalla latistaa hänen eläytymistään elokuvan tapahtumiin.
Luokkajuhla on joka tapauksessa kiinnostava sosiologinen tutkielma koululuokkaan syntyvästä hierarkiasta, joka näyttää pysyvän vielä aikuisenakin. Jos on lapsena leimattu oudoksi, pysyy hän helposti outona loppuelämänsä. Jos taas on noussut aikoinaan luokan johtohahmoksi, ei asema helposti horju myöhemminkään.
Varmasti moni kouluaikana kiusaamisen kohteeksi joutunut haluaisi Anna Odellin tavoin kohdata kiusaajansa ja vaatia heitä tilille. Odell yritti sitä, mutta tulokset jäivät heikoiksi.
Vaikeaa asiaa haastavasta näkökulmasta käsittelevä elokuva on palkittu kahdella Ruotsin elokuvainstituutin Guldbagge-palkinnolla. Se palkittiin myös edellissyksynä Venetsian elokuvajuhlilla.
Elämän tanssi on 85-vuotiaan Alejandro Jodorowskyn ensimmäinen ohjaustyö 23 vuoteen. Suurelle yleisölle Jodorowsky on melko tuntematon, mutta elokuva-alalla hänet tunnetaan erityisesti surrealistisista 1970-luvun alun filmeistään.
Elämän tanssi kuvaa Jodorowskyn lapsuutta Chilen rannikolla sijaitsevassa Tocopillan kylässä. Hänen venäjänjuutalaiset vanhempansa pitävät kylässä alusvaatekauppaa. Temperamenttinen isä yrittää kasvattaa ainoasta pojastaan kovaluontoista, mutta äiti haraa vastaan.
Jodorowsky on kertonut, että elokuvan perusasetelmat pitävät paikkaansa, vaikka mukana on paljon fantasiaelementtejä. Ohjaajan isorintainen äiti replikoi elokuvassa laulamalla, koska hän oli oikeassa elämässään haaveillut ryhtyvänsä laulajaksi. Stalinia palvova kommunisti-isä taas lähtee murhaamaan Chilen presidenttiä Ibanezia, mistä hän oli puhunut jatkuvasti ryhtymättä koskaan tositoimiin.
Paluu Tocopillan kylään oli jo sinänsä tuntunut Jodorowskysta unenomaiselta. Kylä oli pysynyt täysin ennallaan, mutta se oli rapistunut ja tehtaiden pahasti saastuttama.
Iäkäs Jodorowsky ei ole turhaan palannut ohjaustyöhön: Elämän tanssi on kiehtova ja sadunomainen kertomus värikkäästä ja rakkautta henkivästä perhe-elämästä ristiriitojen täyttämässä kyläyhteisössä.
Marjo Kytöharju
Anna Odellin Luokkajuhla elokuvateattereissa.
Alejandro Jodorowskyn Elämän tanssi elokuvateattereissa pe 14.11.
Jaa tämä artikkeli: