Marcus Henrici Helsingius osti tämän heprean-, kreikan- ja latinankielisen Vanhan testamentin Wittenbergistä 1592.
Oma kirja kullan kallis
Kirjoja rakastavalla on krooninen ongelma: kirjoja on ihan liikaa. Ei auta, vaikka perustaisi sivukirjaston kesämökille ja kierrättäisi kuuliaisesti ystäville ja tuttaville ne, joista raaskii luopua. Ei auta sekään, että päättää olla ostamatta enää yhtään kirjaa ja hylkää matkaseuraksi otetut pokkarit lukemisen jälkeen tylysti junaan tai hotellihuoneeseen. Hyllyt täyttyvät yhä uudelleen, ihan itsestään.
Siksipä onkin terveellistä tajuta, että on ollut aikoja, jolloin kirja ei ollut kertakäyttöhyödyke vaan kallisarvoinen aarre. Siitä kertovat Kansalliskirjaston näyttelyt Kirjava keskiaika ja Luther, reformaatio ja kirja.
Kirjallinen kulttuuri saapui Suomeen noin tuhat vuotta sitten kristinuskon mukana. Keskiajan kirjat olivat käsin kopioituja ja koristeltuja, ja aluksi tuontitavaraa. Kun 1300-luvulla Turun hiippakunnassa otettiin käyttöön oma liturgia, tuli myös tarve kopioida messukirjoja paikan päällä — tarvittiinhan jokaiseen kirkkoon oma.
Reformaation mukana tulivat raamatunkäännökset ja lukutaidon opetus, ja niiden ja kirjapainotaidon ansiosta myös tavallinen kansa alkoi päästä osalliseksi kirjallisesta kulttuurista. Silti omat kirjat olivat monelle ylellisyyttä, mitä havainnollistavat Wittenbergissä 1500-luvulla opiskelleiden suomalaisten kirjaostokset. Mikael Agricola hankki kirjastoonsa antiikin filosofiaa, maanviljelyskirjallisuutta ja maantiedettä. Mitähän sitä itse ostaisi, jos olisi varaa vaikka vain kolmeen kirjaan?
Kirjava keskiaika sekä Luther, reformaatio ja kirja 20.10. saakka Kansalliskirjastossa Unioninkatu 36, Helsinki.
Kirjava keskiaika -verkkonäyttely osoitteessa http://keskiaika.kansalliskirjasto.fi/.
Jaa tämä artikkeli: