Kuva: Sirpa Päivinen
Oma verstas värkkääjille
Pieni kone työstää punaista lelupalaa Lasipalatsin yläkerrassa. Kerältä purkautuu muovilankaa, jota kone sulattaa haluttuun, mallinnettuun muotoon. Tämä 3D-tulostin löytyy kirjaston Kaupunkiverstaasta, joka on osa Kohtaamispaikkaa.
Kirjoja tilassa ei näy, mutta käteviä koneita sitäkin enemmän. Kaupunkiverstaan esimies Lotta Muurinen, 34, esittelee kalustoa. 3D-tulostimen lisäksi löytyy järeämpi, äänekäs 3D-jyrsin. Asiakkaiden käytössä on myös vinyyli- ja tarraleikkuri, jota tarvitaan tarrojen teossa sekä t-paitojen ja kassien kuviopainannassa.
Tutumpia laitteita ovat VHS–DVD-muunnin, jolla voidaan muuntaa kotivideot säilyvämpään DVD-muotoon, videoeditointilaite sekä skannerit, joilla voi skannata vanhat valokuvat sähköiseen muotoon. Sarjakuva- ja grafiikkapisteestä löytyy myös piirtopöytä. Vinyylistä ja tulosteista peritään pieni materiaalimaksu.
– Tänne voi tulla ihan ummikkona. Asiakas varaa ajan ja kertoo samalla, jos tarvitsee apua koneen käytössä, Lotta Muurinen rohkaisee.
Hän on koulutukseltaan kirjastonhoitaja. Muut tiimiläiset ovat datanomeja ja mediaosaajia.
– Ennen Kaupunkiverstasta työskentelin sairaalakirjaston osastonjohtajana. Veimme kärryillä kirjoja potilaille. Siellä tarvittiin sellaista palvelua, Muurinen kertoo.
Palveluajatus on silti Kaupunkiverstaankin toiminnan johtolanka. Muurinen muotoilee sen näin:
– Me autamme ihmisiä pärjäämään yhteiskunnassa. 1990-luvulla moni sai ensimmäisen kosketuksen internetiin kirjastossa. Nyt tutustutamme ihmisiä uuteen teknologiaan.
Avainsana onmakerspace, tekemisen tila, tarkemmin sanottuna digitaalisen tekemisen paikka. Se on nyt Muurisen mukaan kirjastoalan kuuma juttu. Kyse on yksinkertaisesti julkisesta tilasta, jossa on laitteet ja ohjelmat.
Kaupunkiverstas syntyi aktiivisten kaupunkilaisten toiveista. Osana tulevan keskustakirjaston suunnittelua käynnistettiin osallistuva budjetointi. Työryhmään kutsutut aktiiviset kirjastonkäyttäjät saivat valita kahdeksasta projektista neljä, joita lähdettiin toteuttamaan. Käytettävissä oli 20 000 euron budjetti, jolla on hankittu verstaan laitteet.
– Mutta emme ole syöneet minkään sivukirjaston määrärahoja, vaan rahat anotaan innovaatiorahastosta, Lotta Muurinen muistuttaa.
Kaupunkiverstaassa kukkii maker-kulttuuri, jonka Muurinen suomentaa ketterästi värkkäämiseksi.
– Se on voimakas liike. Siinä voivat myös yhdistyä perinteiset käsityöt ja digitekeminen. Esimerkiksi joku on virkannut lednauhoista käsikoruja.
Yksi rajoitus Kaupunkiverstaalla on: koneilla ei voi valmistaa esineitä myyntiin. Ne on tarkoitettu yksityiseen kokeiluun ja käyttöön, ”digitaalisten kädentaitojen” hiomiseen. Tähän mennessä koneilla on tulostettu enimmäkseen koristeita ja varaosia.
P.S. Asun Hermannissa perheeni kanssa. Olen asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä.
Nautin kahvista ja vegaanileivonnaisista.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi uusien asioiden kokeilua pelätään niin paljon. Tässä työssä onkin mieluisinta se, että henkilökunta uskaltaa kokeilla uutta teknologiaa asiakkaiden kanssa. Ei tarvitse esiintyä ”tiedon haltijana norsunluutornissa”.
Eira Serkkola
Vertaisneuvontaa senioreille tietokoneen ja kännykän käytöstä
ti ja to klo 11–14.
www.kaupunkiverstas.fi
www.facebook.com/kaupunkiverstas
Jaa tämä artikkeli: