Oman uskonnon opetus pohja uskontodialogille
Professori Arto Kallioniemi kritisoi kirjoituksessaan Kirkkohallituksen näkemystä puolustaa nykymallin mukaista koulun uskonnonopetusta (K&k 18.7.).
Aidosti monikulttuurinen yhteiskunta on samalla moniuskontoinen yhteiskunta, jossa jokaisella on positiivisen uskonnonvapauden nojalla oikeus harjoittaa omaa uskontoaan ja saada sen mukaista opetusta ja kasvatusta. Oman uskontoperinteen tunteminen ja pyhän kunnioittaminen ovat lähtökohtia kulttuurien kohtaamiseen ja uskontodialogin syntyyn. Oman äidinkielen ja oman uskonnon mukaiset opetusryhmät opetussuunnitelmineen ovat sen vuoksi koulussa perusteltuja.
Itse dialogin käymiseen ei tarvita kaikille yhteistä katsomusainetta. Kun valmiudet vuorovaikutukseen on hankittu, se syntyy spontaanisti minkä tahansa oppiaineen tunnilla tai vapaa-ajalla.
Uskonnot ja katsomukset näyttäytyvät koulun arjessa monin tavoin. Hyvin järjestetyssä koulussa niiden ilmaisemiseen rohkaistaan ja opitaan siten elämään yhdessä. Se on arvokasvatusta parhaimmillaan.
Oman uskonnon opetusta puolustaessaan luterilainen kirkko ei ole omalla asiallaan, ei edes yli neljän miljoonan jäsenensä asialla, vaan koko yhteiskunnan edun kannalla. Kun koulussa vähemmistöuskontojen opetus sekä uskonnottomien katsomusopetus on järjestetty vähemmistöjen oikeuksia ja uskonnonvapautta kunnioittaen, on rakennettu samalla yhteiskuntarauhaa.
Opetussuunnitelmatyön myötä uskonnonopetuksen sisältöjä ja metodeja tulee ilman muuta kehittää tulevaisuuden haasteisiin, mutta toimivaa rakennetta ei ole syytä muuttaa. Miksi Suomen pitäisi luopua ainutlaatuisesta järjestelmästä, jota muualla Euroopassa ihastellaan?
Tuula Vinko
Kirkkohallitus
Jaa tämä artikkeli: