Arjesta pyhään. Kallion kirkon ovet ovat arkisin auki aamuseitsemästä iltayhdeksään ja viikonloppuisin aamuysistä iltaseitsemään. Päivällä pääsee myös Kampin kappeliin, Matteuksenkirkkoon, Tuomiokirkkoon ja Vuosaaren katukappeliin kauppakeskus Columbuksessa. Aukioloajat kerrotaan verkossa helsinginkirkot.fi.
Omassa rauhassa
Kallion kirkossa saa nauttia hiljaisuudesta kaiken päivää. Paitsi silloin, kun kanttorin kännykkä soi ja siivooja imuroi.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Jani Laukkanen
Kallion kirkossa on paikat yhdeksällesadalle, mutta hämärässä salissa on tammikuisena keskiviikkona kello 7.25 vain yksi ihminen. Harmaapäinen mies kävelee vastaan ainoan sytytetyn kattokruunun alle.
– Aamurukoukseen?
Perässäni tulee harmaapäinen nainen. Hän nyökkää miehelle, istuu alas, nostaa ristityt kätensä edessä olevan penkin selkänojalle ja nojaa otsansa niihin. Naisen ristiriipus keinuu ilmassa.
Kello 7.29. kirkkoon tulee vielä kaksi keski-ikäistä naista. Mies viittoo polvistumaan alttarille.
Kello 7.40 pyhättöön tunkeutuvat paloauton sireenit yli satavuotisten graniittiseinien läpi. Rukouksen jälkeen mies lukee ääneen Raamattua. Hän on yksi vapaaehtoisista, joiden ansiosta Kallion kirkko on ollut vuoden alusta auki joka päivä.
– On ihana aloittaa päivä näin, kun en ole töissä, kertoo ristiriipusnainen. Hän matkustaa bussilla kirkkoon Puistolan Heikinlaaksosta kolme varttia.
Patterit kohisevat. Kynttilänliekki lepattaa tyhjässä kirkossa.
Kello 8.15 iäkäs nainen istahtaa takapenkkiin. Kolme minuuttia myöhemmin hän lähtee.
Kello 8.54 kirkkoon tulee kolmekymppinen mies Hämähäkkimies-reppu selässään. Hän kävelee sivuilleen vilkuillen etupenkkiin ja nostaa katseensa kohti suurta puista ristiinnaulittua.
Veistetyn Jeesuksen takaa tulvii kultaista valoa. Keltaiset ikkunaruudut värjäävät voimistuvan talviauringon. Elokuvallinen kohtaus kestää viisi minuuttia. Sitten mies poistuu.
Kello 9.42 keski-ikäinen mies sytyttää tuohuksen. Hän seisoo hiljaa mehiläisvahakynttilän makeassa tuoksussa muisteluseinän edessä.
Salin matalissa sivusiivissä on muistotilat kirkon alle haudatuille. Läntisellä muistopaikalla lasimaljakkoon on aseteltu vaaleanpunaisia kuivakukkia, joissa roikkuvat vauvan töppöset.
Naisten vessa haisee pistävästi virtsalta. Toiletin katossa kiemurtavat kansallisromanttiset kasviaiheet, joita Lars Sonckin suunnittelemassa kirkossa on runsaasti.
Kello 10.20 nainen kävelee rivakasti kirkon läpi avainnippu kädessään. Vesi lorisee ja siivouskärryt alkavat kolista.
– Saako tänne tulla? kolmekymppinen nainen kysyy siivoojalta kello 10.30. Sitten hän, toinen samanikäinen nainen ja kaksi pikkulasta kiertävät kirkon.
– Katsopas miten hienoja maalauksia, nainen osoittaa lapselle.
– Kummituksia! lapsi huutaa ja kompastuu kaverinsa kanssa mahalleen kirkonpenkkien väliin.
– Eikä ole. Rupesitteko te rukoilemaan? nainen nauraa.
Kello 10.33 kolme miestyöntekijää keskustelee äänekkäästi kirkon alttarin luona. Yhdellä on pipo päässä, toinen hörppii pahvimukista. Siivoaja luuttuaa lukupulpetin takana.
Kuuluu kolinaa, vitsailua ja naurua. Silmät suljettuina ei arvaisi olevansa kirkossa.
Kirkkosali vilkastuu puoliltapäivin. Moni käy istumassa muutaman minuutin kirkonpenkissä.
Kello 12 päivärukous kerää etuosaan viisi osallistujaa sekä takapenkille istuvan siivoojan. Pappi jakaa ohjelman etupenkkiläisille. Kahdeksan minuutin jälkeen hän toivottaa siunattua päivänjatkoa.
Päivärukoukseen osallistunut parikymppinen mies marssii muiden mukana eteiseen, mutta kääntyy ja istuutuu vielä taakse. Alttaria ympäröivät kultatäplät loistavat auringossa kuin yli tuhat pientä lamppua. Kymmenen minuutin hiljaisuuden jälkeen ovi kirskahtaa miehen perässä.
Kello 12.56 kirkkoon tulee kuusi venäjää puhuvaa turistia. Keski-ikäinen nainen ja teinipoika istuvat alas, muut kuvaavat.
Kello 13 urut alkavat soida, mutta kanttori lopettaa lyhyeen, koska hänen kännykkänsäkin soi. Turisteja naurattaa. Kanttori keskustelee urkuparvella kiireettä.
Puhelun jälkeen jylhä musiikki täyttää tilan. Kahdeksanpäiseksi kasvanut yleisö rauhoittuu kuuntelemaan.
Kello 13.15 päät kääntyvät, kun musiikkiin sekoittuu pikkukivien kolahtelu ja moottorin surina.
Siivooja imuroi.
Jaa tämä artikkeli: