Omat riitamme estävät auttamasta muita
Seppo Simola kirjoitti pääkirjoituksessaan (K&k 4.12.) riidankylväjistä. Kumpi on tärkeämpää, riidellä tulkinnoista vai tehdä kohdemaissa kristilliseltä pohjalta auttamistyötä, mikä myös kuuluu lähetystyöhön? Onko parempi, että kehitysvammaiset jäävät kadulle ja hylätyt lapset vaille hoitoa, kun kukaan ei ole antamassa esimerkkiä, että hekin ovat ihmisiä ja huolenpidon arvoisia. Onko parempi, että köyhät kalanviljelijät jäävät kehitysmaissa ilman asiantuntijatietoa, aidsiin sairastuneet yhteiskunnan ulkopuolelle sen vuoksi, että me täällä hyvinvoinnin keskellä riitelemme siitä, voimmeko antaa ylimäärästämme rahallista tukea yhteisöille, joiden tulkinta ”yhteisestä” kristillisestä opistamme eroaa joissakin kohdin omastamme? Häpeän meitä!
Erja Pesola
Jaa tämä artikkeli: