Omien vanhempien elatusvelvollisuus
Kansakoulukirjassani oli tarina perheestä, jossa vanhus ei saanut olla muun perheen kanssa samassa pöydässä syömässä. Lapsi kysyi, miksi. Vanhemmat vastasivat, että hän sotkee. Lapsi sanoi, että niin teidätkin laitetaan nurkkaan syömään, kun olette vanhuksia.
Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas ehdotti, että aikuiset lapset voitaisiin velvoittaa maksamaan vanhempiensa laitospaikat, jos vanhempien oma eläke ei riitä. Ehdotus käynnisti poikkeuksellisen vilkkaan keskustelun Ylen verkkosivuilla.
Ehdotuksen vastustajien mukaan hyvinvointiyhteiskunnassa vanhuksista on huolehdittava verovaroilla. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman sanoi televisiossa, että Sdp on rakentanut hyvinvointivaltion. Ei Sdp eikä mikään toinenkaan puolue ole rakentanut hyvinvointivaltiota. Sen ovat rakentaneet kansalaiset – ne, jotka ovat nyt vanhuksia.
Useiden poliitikkojen kommenteista nousi esiin myös tasa-arvo. Jos lainlaatijat olisivat selväjärkisiä, he voisivat tehdä lakiehdotuksen, jossa tasa-arvo toteutuisi. Pienituloiset eivät joutuisi vastuuseen samalla tavalla kuin keski- ja suurituloiset.
Ei luulisi lainlaatijalla olevan mahdoton tehtävä. Jos säädetään laki, joka edellyttää huolehtimaan vanhemmistaan, se ehkä edesauttaisi mielipidemuutosta myönteisempään suuntaan vanhustenhuollosta.
Olin vanhustentalossa ulkoiluttamassa siellä asuvia. Keskustellessani mummon kanssa, jota työnsin ulkona, hän kertoi asuneensa vuoden ajan laitoksessa ja päässeensä ensimmäisen kerran ulos tuona aikana. Ja miten iloinen hän oli ulkoilutuksesta. Kiittelystä ei meinannut tulla loppua.
Muuan toinen kommentoi, että ”matotkin ulkoilevat enemmän kuin me”. Mielipidemuutosta tarvitaan ja nimenomaan siihen suuntaan, että jos lapset eivät pysty tukemaan taloudellisesti vanhempiaan, niin ajan antaminen heille ei maksa mitään. Jos kerran kaikki on mitattava rahassa.
Matti Turunen
Jaa tämä artikkeli: