On aika erota ja aika palata
Khaled Hosseini ja Elif Safak pohtivat uusissa kirjoissaan perheen hajoamista.
Teksti Marja Kuparinen
KIRJA Khaled Hosseinin romaanit Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa nostivat tämän Kaliforniassa asuvan afganistanilaiskirjailijan ja lääkärin maailmanmaineeseen. Uusin kirja Ja vuoret kaikuivat jatkaa samaa linjaa, vaikka romaanin muoto onkin toinen.
Entistä on Hosseinin syvä humaanisuus. Hän näkee ihmisen hukkuvan elämän ankariin tosiasioihin, perheet hajoavat ja siteet katkeavat, mutta katkennutkin yhteys on olemassa ja tekee kipeää.
Romaanissa matkataan köyhään afganistanilaiskylään. Abdullahin ja Parin isä vie toisiinsa kiintyneet lapset Kabuliin, mutta vain toinen heistä palaa kylään takaisin. Lapsesta saadut rahat mahdollistavat muiden hengissä säilymisen. Kirja selventää myös lasten äidin historiaa. Kirjailijan tutkivan katseen alle pääsevät myös monet muut ihmiset, joiden elämät kutoutuvat vuosien varrella vähitellen yhteen.
Kirjan mosaiikkimainen rakenne ei kuitenkaan ole vaikealukuinen. Jokainen tarina on ehjä. Ne palaset, joissa ihmisten sisin paljastuu ja vastuullinen suhde lähellä oleviin tulee esiin, jäävät mieleen ja liikuttavat. ”Kabul on tuhat tragediaa neliömaililla” -lause tuntuu olevan totista totta.
Ihailen Hosseinin tapaa katsoa maailmaa. Hänen ihmisensä eivät ole virheettömiä. Raskaita asioita tapahtuu, mutta silti kaiken ylle kaartuu lempeä myötätunto ja ymmärrys.
Eniten taitaa merkitä omien juuriensa tunnistaminen. Se ja yhdistyminen menneeseen voi tapahtua vielä sukupolvienkin yli.
KIRJA Elif Safakin Kunnia kertoo myös hajalle joutuneista ihmisistä. Turkkilainen kurdiperhe on päätynyt Lontooseen, eikä elämä osoittaudu helpoksi.
Kirjan alussa sisar tapaa vankilasta vapautuvan veljensä, joka surmasi kunnian tähden heidän äitinsä. Safak lähtee sitten kehittelemään rinnakkain auki äidin ja hänen kaksoissisarensa elämää Turkissa ja Englannissa. Ihmiset ovat heikkoja, avioliitot hajoavat, etäinen rakkaus ei saa täyttymystään, lapset viehättyvät uudesta kulttuurista ja etsivät siinä paikkaansa. Synnynnnäisiin eroihin näyttää olevan helpompi suhtautua kuin muutoksiin tutuissa ihmisissä.
Erityisen viehättävä on yksinhuoltajaksi jääneen Pembe-äidin orastava ystävyys ja rakkaus helläsydämiseen Eliakseen. Vanhan ajan hienovaraisessa seurustelussa ja molemminpuolisessa kunnioituksessa on viehätystä ja arvokkuutta.
Myös Safakilla riittää myötätuntoa ja ymmärrystä sille, miten vaikeaa on elää uuden kulttuurin keskellä. Yleissävy on kuitenkin synkempi kuin Hosseinilla, eikä suurta yhdistymisen juhlaa pääse syntymään. Koprakin perhe hajoaa kuin akanat tuuleen. Elämä vain on ja vie mukanaan.
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat. Suomentanut Katariina Kaila.
Otava 2013. 411 s., 29,95 e.
Elif Safak: Kunnia.
Suomentanut Maria Erämaja.
Gummerus 2013. 524 s., 29,95 e.
Jaa tämä artikkeli: