On vaihtoehtoja
Viime vuoden uutisista jäi pysyvästi mieleen venäläisen Pussy Riot -ryhmän performanssi Kristus Vapahtajan kirkossa Moskovassa ja sitä seurannut oikeusmurha. Kolme taiteilija-aktivistia tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen siksi, että he olivat rukoilleet väärin.
Vajaassa minuutissa he ehtivät pyytää Pyhää Neitsyttä häätämään Putinin kirkosta ja patriarkkaa uskomaan Vladimir Putinin sijasta Jumalaan.
Teko hyökkäsi kirkkoa vastaan Kristuksen nimissä. Siinä kärjistyi kristinuskon ominaispiirre, johon G. K. Chesterton viittasi kirjoittaessaan: ”Kristinusko on vesitettynäkin niin kuumaa, että se keittäisi lumppua koko modernista yhteiskunnasta.” Vallankumous on ainoa sakramentti, jonka kaikki kirkot ovat jättäneet tunnustamatta, vaikka Jeesus itse sen asetti.
Kuitenkin on viisautta, että sakramentti on suljettu kirkon ulkopuolelle. Kirkko tahtoo, vaikka ei sitä myöntäisikään, että usko voi tarpeen tullen keittää lumppua kirkostakin.
Juuri suomeksi ilmestynyt tekstikokoelma Pussy Riot! Punkrukous vapauden puolesta (Like) tuo Pussy Riotin hengellisyyden selvästi esiin. Venäläisen toisinajattelun ja filosofian, Kristuksen houkkuuden ja vapautuksen teologian traditioista syntyy elävä synteesi, jota patriarkka Kirillin ja Putinin kaltaiset pikku-ukot syystäkin pelkäävät.
Toimintaa sävyttää aavistus uudesta vapaudesta. ”Me emme ole messiaita. Mutta kuka tietää, ehkäpä Pussy Riot on merkki uusista ajoista ihmiskunnan hengellisessä historiassa”, kirjoitti Nadežda Tolokonnikova, yksi Pussy Riotin aktivisteista, vankilasta.
Ja siinä on järkeä. Toivossa on järkeä. Pienistä asioista tulee suuria luonnossakin. Siemenet ovat pieniä, puut valtavia.
Toisin kuin äskettäin kuopattu Margaret Thatcher aikoinaan julisti, voimme elää vain, jos uskomme toisenlaiseen maailmaan. Meillä on vaihtoehtoja. Sellaisia kuin hyvän voitto, tosi vapaus ja taivasten valtakunta.
Jaa tämä artikkeli: