null Ongella Keravanjoella

Anna-Maija Pautola laittaa lapsenlapsensa Danielin onkeen madon.

Anna-Maija Pautola laittaa lapsenlapsensa Danielin onkeen madon.

Ongella Keravanjoella

Anna-Maija Pautolalla on kymmenen lastenlasta. Hän nauttii heidän kanssaan puuhailusta.

Vähän ennen kuin Anna-Maija Pautola jäi eläkkeelle syksyllä 2006, perhepiirissä tapahtui paljon.

– Vuoden aikana syntyi viisi lastenlasta. Joukossa oli yhdet kaksoset. Tuntuu mukavalta, että mieheni Antti ehti nähdä heidät. Antti sairasti syöpää ja kuoli, kun olin juuri lopettanut Vantaan seurakuntien perheneuvonnassa, muistelee Anna-Maija Pautola aikaa, jossa niin selvästi kietoutuivat toisiinsa ilo ja suru, menetys ja lohdutus.

Uuden lastenlapsiviisikon lisäksi Pautoloilla oli ennestään neljä lastenlasta. Myöhemmin on syntynyt yksi lisää.

– Melkein kaikki heistä on kastettu meidän olohuoneessamme Rekolassa. Se on ollut hyvä paikka järjestää muitakin perhejuhlia yhteisvoimin.

Pautola tuntee lapsiperheiden elämää niin työnsä kuin oman perheensä kautta. Hän on itsekin suurperheen äiti. Perheen kuuden lapsen joukossa on yhdet kaksoset.

– Sain omilta vanhemmiltani ja mieheni äidiltä aikoinaan lastenhoitoapua, ja haluan nyt antaa sitä tarvittaessa omille lapsilleni. En ole kuitenkaan ylityöllistänyt itseäni. Mummi voi sanoa, että nyt ei sovi.

Niinpä mummi on pitänyt kiinni omista menoistaan, konserteista, jumpista ja partio-mammoista, vaikka lastenlapset ovatkin huipputärkeitä.

Kevät- ja kesäaikaan Anna-Maija Pautola tekee lastenlastensa kanssa retkiä. On haisteltu kevään tuoksuja ja kuunneltu mustarastaan laulua.

Toisinaan on menty ongelle Keravanjoelle, Päiväkummun sillalle tai Matarin mattolaiturin luo, tai kesäpaikan rantaan Sipoossa.

– Ensin kaivetaan yhdessä matoja. Madon koukkuun pujottaminen on ollut vähän mummin hommia, samoin se, mitä kalalle tehdään sen jälkeen, kun se on saatu vedestä ylös, Pautola kertoo ja muistelee omaa lapsuuttaan isovanhempiensa luona Juupajoella.

– Isoisäni opetti minut onkimaan. Mummi puolestaan oli kova leipomaan. Omasta takaa oli perunoita, juureksia, marjoja ja kalaa. Opin tekemään maalaistalon töitä.

Niinpä on aika luonnollista, että Pautola leipoo, askartelee, kutoo ja virkkaa lastenlastensa kanssa. Välillä pidetään tietokilpailuja.

– Totta kai mummin kuuluu myös pitää jöötä. Mutta jos tekemisiä riittää, asiat sujuvat eikä kinasteluita synny.

Yhteisten puuhien lomassa lapset kyselevät mummilta monenlaista.

– Tuntuu, että nykylapset ovat paljon valveutuneempia kuin itse olin samassa iässä. Joskus on mietitty kuolemaan liittyviä kysymyksiä ja Antti-vaarin kuolemaa. Ei ole helppo ymmärtää ja selittää, miten Jumala sallii rakkaan ihmisen kuoleman, Anna-Maija Pautola sanoo.

– Kerran yksi lapsi kysyi, onko mummi homo vai hetero. Lapsi kertoi, että päiväkodissa oli puhuttu näistä asioita.

Yleensä yhteisen päivän jälkeen saunotaan. Ennen nukkumaanmenoa mummi lukee usein satuja tai kertoo tarinoita.

– Lisäksi on tärkeää, että lapset oppivat iltarukouksen ja että heille syntyisi luonnollinen tapa pyytää suojelusta ja turvaa ylhäältä.

Iltalauluksi lauletaan Ilta on tullut, Luojani tai vaikka Pappa lupas talon laittaa, jos lapsi niin haluaa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.