Ongelmalliset lelut

Ongelmalliset lelut

Lapsi sai uuden lelun. Ei kestänyt aikaakaan, kun se oli rikki. Ja tilanne sen mukainen.

Tiedät varmasti itsekin tunteen. Lasta harmittaa rikkoutunut lelu, ja vaatimukset sen korjaamisesta tai uuden hankkimisesta alkavat.

Lapsen lisäksi myös sinua harmittaa. Hukkaan ei ole mennyt ainoastaan rahaa, vaan myös aikaa ja luonnonvaroja. Kaiken lisäksi olet saanut tilalle romua, jota on vaikea tai mahdoton korjauttaa tai kierrättää.

Vuosittain Suomessa myydään yli 10 miljoonaa lelua. Leluista yli 90 prosenttia tuodaan ulkomailta, pääasiassa Kiinasta.

Rikkoutuneet lelut, jotka kertyvät nurkkiin tai heitetään roskiin, ovat omiaan lisäämään ongelmallista kertakäyttöistä tavarakulttuuria.

Lelut ovat samalla myös ovi lasten kasvuun, joilla uusinnetaan kulttuurisia käytäntöjä. Millainen viesti on se, että vanhemmat hankkivat lapsilleen esimerkiksi lelupyssyjä? Mistä kertoo se, että joidenkin kauppojen leluosastolla tyttölelut ja poikalelut on merkitty erikseen?

Miksi leluja kannattaa olla mieluummin vähän kuin paljon? Ensinnäkin uskon, että ilman leluja lapsen keskittymiskyky, luovuus ja mielikuvitus paranevat.

Toisekseen säästyy tilaa ja asuinneliöitä. Esimerkiksi Helsingin Käpylässä asuinneliö maksaa yli 4 000 euroa. Parille ylimääräiselle lelulaatikolle voi tulla aika reilusti hintaa.

Kolmanneksi siivoaminen ja järjestely on helpompaa. Vähän leluja tarkoittaa vähän sotkua ja epäjärjestystä. Eikä kyse ole vain leluista vaan lähes mistä tahansa tavarasta.

Siinä, missä vanhemmat sukupolvet arvostivat ja korjasivat tavaransa, tuntuu, että nykyisin tavaralla ei ole arvoa. Rikkoutunut heitetään roskiin ja tilalle hankitaan surutta uutta. Tähän maailmaan monet lapset kasvavat.

Onneksi on olemassa kasvava joukko myös niitä, jotka vaativat tavaroiltaan enemmän, esimerkiksi historiaa ja tarinaa.

Itse vaadin tavaroilta laatua ja kestävyyttä. Mielestäni tuottajan pitäisi antaa valmistamalleen ja myymälleen tavaralleen vähintään viiden vuoden takuu.

Leo Stranius
leo.stranius@iki.fi
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.

Jaa tämä artikkeli: