Ongelmallista profilointia
Stig Kankkonen: Tämä mielenkiintoinen ja haastava otsikko löytyi Essessä 1.3. Artikkelin ingressissä todetaan, että ”kirkkopoliittisten ryhmien linjaerot ovat suuria, mutta kirkolliset vaalit käydään sammutetuin lyhdyin”.
Esse yrittää omasta puolestaan vetää väitetyt kirkkopuolueet esiin kulisseista sarjassa, jossa Espoon hiippakunnan uudet kirkolliskokousedustajat linjaavat tavoitteitaan. Yritys on mielestäni monestakin syystä hyvin ongelmallinen. Varsinkin jos se johtaa ajatukseen, että kirkkoon ja kirkollisiin vaaleihin olisi hyvä sellaisinaan siirtää yhteiskunnallisissa vaaleissa tuttua profilointia ja siihen liittyviä ajatustapoja.
Yhteiskunnallisissa vaaleissa keskeinen, voi sanoa jopa keskeisin, päämäärä on vallan maksimoiminen. Halutaan voittaa vaalit siksi, että se antaa mahdollisuuksia käyttää valtaa. Valtaan pyritään siksi, että oma puolue edustaa koko kansalle parhaita arvoja.
Vaalien voittamiseksi, vallan maksimoimiseksi, ollaan siksi valmiit puhumaan ja toimimaan sen mukaan mitä vallanjakajat, siis kansa, haluaa tai mitä kuvitellaan sen haluavan. Puhtaaksi viljeltynä tämä johtaa, kuten hyvin tiedämme, alastomaan populismiin.
Jos profiloinnilla ja kulisseista areenalle astumisella tarkoitetaan kehitystä tähän suuntaan, pidän kehitystä huonona. Kirkossa ei mielestäni tarvita lisää valtataistelua ja lisää vastakkainasettelua. Päinvastoin. Näitä elementtejä tarvitaan vähemmän.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö olisi pyrittävä suurempaan avoimuuteen ja selkeyteen myös kirkollisella puolella vaalien yhteydessä.
Ainakin minua kiinnostaa paljon enemmän se, miten voimme toimia yhdessä kirkolle annettujen tehtävien pohjalta kuin se, mitä meitä erottaa. Toivottavasti Essen puheenvuorosarja edesauttaa tällaista kehitystä.
Toivon siis profilointia yhteistyöhalukkuudessa ja keskinäisessä kunnioituksessa. Tämä kuulostaa luultavasti monien korvissa naivilta unelmalta. Mitähän se kertoo kirkollisesta ilmapiiristä?
Jaa tämä artikkeli: