Kuva: Ismo Pekkarinen / Lehtikuva
Onko kristinusko taikauskoa?
Taikauskoksi leimataan helposti itselle tuntematon uskonnollisuus. Kristinuskon erottaa noituudesta selvimmin kuitenkin se, ettei Jumala ole hallittava, vaan luotettava.
Yöttömän yön perinteet kuten kokko, juhannuskoivut ja usko juhannusyön erityiseen maagisuuteen ovat perua ajalta, jolloin tulevaa satoa ja naimaonnea pyrittiin ennustamaan ja loihtimaan esiin.
"Henget ja maagiset voimat olivat entisajan luonnonlakeja. Niitä tuli tuntea, että saattoi vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä", kansanuskon tutkija Risto Pulkkinen sanoo.
Musta kissa kadulla, putoava haarukka tai neliapila voi tuntua enteeltä tai merkiltä, viestiltä tuonpuoleisesta tai niinkuin nykyisin sanotaan: “universumin puheelta”. Arkinen taikausko ei välttämättä ole merkki järkkymättömästä uskosta yliluonnollisiin henkiin. Se voi olla myös yhteisöllistä leikkiä, muistutuksia tärkeistä asioista ja symbolista yritystä hallita elämän kokonaisuutta.
Jumalausko ja kristilliset riitit saavat usein molemmat huutia silloin kun maailmasta halutaan poistaa järjettömät uskomukset. Molempia voi pitää yliluonnollisina, epätieteellisinä ja järjettöminä. Kaste ja ehtoollinen saavat monet epäilemään: onko kirkonmenoissa kysymys magiasta, yrityksestä hallita tuonpuoleisuutta?
Pulkkisen mukaan uskontotieteessä on perinteisesti erotettu magia ja uskonnollinen usko toisistaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Ulkoinen käytös, rituaalin näkyvä puoli ei paljastakaan sitä, onko kyseessä taikausko vai uskonnollinen usko. Kysymys on siitä, mitä rituaali merkitsee.
Lapsen maailma on maaginen
Ihmisen taipumusta taikauskoon on etsitty tieteellisin keinoin muun muassa aivoista ja erilaisista luonteenpiirteistä. Taikauskolla viitataan silloin käsityksiin, joiden mukaan ihmisen ja yhteisön elämää ohjaavia yliluonnollisia voimia tai olentoja voidaan hallita tai niihin voidaan vaikuttaa. Luonnontieteellisessä mielessä kaikki käsitykset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi eli taikuudeksi, ovat kaikki yksi ja sama asia.
Maagista ajattelua pidetään psykologiassa lapsen kehitysvaiheena, johon voi liittyä pakko-oireita ja tunnetta siitä, että voi hallita maailmaa omilla mielen tai ruumiin liikkeillä. Jos hyppää suojatiellä vain valkoisille, ehkä säästyy joltain pahalta? Myös Jumalaan voi suhtautua taikauskoisesti. Silloin esimerkiksi rukous muistuttaa loitsua. Jos sen vaikkapa unohtaa tai suorittaa väärin, se ei ehkä tehoakaan. Tällaista pelkoa voisi kenties kutsua kristilliseksi taikauskoksi.
Magiaksi leimataan tuntematon ja väheksytty
Koulutettu ihminen suhtautuu taikauskoon hymähdellen. Hän saattaa kuitenkin koputtaa puuta kolmasti puhuessaan tai välttää juhlien järjestämistä perjantaina kuun 13:na päivänä, mutta pitää näitä pikemminkin perittyinä kulttuurisina tapoina. Onhan epärationaalista ajatella, että todellisuutta voisi hallita taikakaluin tai rituaalein. Kun tieteellisesti ajatteleva ihminen katsoo dokumenttia sademetsän heimosta, tämän suhde maailmaan vaikuttaa taikauskoiselta. Näkyvän todellisuuden takana on henkivaltoja, joita uskonnollisin rituaalein säädellään.
Mutta mistä me tiedämme, mitä sadetanssi, amuletti tai jokin rituaali merkitsee? Dosentti Jyri Komulaisen mukaan taikauskon käsite on varsin ongelmallinen. Se liittyy valistuksen jälkeen syntyneeseen ajatteluun, jossa magia on alimmalla, primitiivisellä, usko keskimmäisellä ja tieteellinen ajattelu ylimmällä tasolla. Tämä ei vastaa enää nykykäsitystä uskon ja tiedon luonteesta. Uskontojen välistä dialogia tutkineen Komulaisen mukaan edelleen vieraita uskontoja moititaan helposti taikauskoisiksi. Hänestä sanaan liittyy helposti ylenkatsetta muiden rituaaleja kohtaan.
Idän uskontojen hengille rakennetut huoneet tai ruokauhrit vaikuttavat meistä taikauskolta. Niiden tehtävä voi olla hyvin lähellä katolisessa maailmassa harrastettujen Neitsyt Marian tai muiden pyhien kuvien käyttöä.
Onko rukous loitsu, ehtoollisleipä taikaesine ja kaste maaginen rituaali? Komulaisen mielestä uskonnollisten rituaalien suhteen olennaisin kysymys ei ole se, ovatko ne taikauskoa, vaan minkä merkityksen ne saavat elävässä perinteessä. Protestanttisella teologialla on pitkät perinteet kansanuskon muotojen kriitikkona. Ajatus siitä, että usko merkitsisi taikauskon väistymistä, on Komulaisen mukaan myös kulttuurisesti kolonialismin ja valkoisen akateemisen perinteen rasittama.
Raamatussakin on maagisia kertomuksia
"Jos moitimme muita uskontoja taikauskosta, meidän on tarkasteltava omaakin uskontoamme kriittisesti. Onhan Raamatussakin maagisia kertomuksia. Esimerkiksi kertomus Mooseksen käsistä, jotka piti pitää ylhäällä jotta israelilaiset sotajoukot voittaisivat", Komulainen sanoo. Aina kun Mooseksen kädet laskivat, taisteluonni kääntyi. Kun kädet väsyivät, muut kannattelivat niitä ja sota voitettiin.
Ulkopuolinen voi nähdä kirkon sisälläkin maagista ajattelua. Sekä kirkon sakramentit kaste ja ehtoollinen että ajatus syntien sovituksesta voidaan tulkita Komulaisen mukaan maagisesti.
"Kyllä puhtaaksi viljeltyä latinalaista sovitusoppia on arveltu joskus maagiseksi", hän pohtii.
Maagisessa uskonnollisuudessa Jumala on mekaaninen. Läntisessä kirkossa erityisesti keskiajalla vallinnut näkemys sovituksesta oli se, että jumalallinen järjestys vaati uhria ja Jumalan kunnia sijaiskärsijää. Ihmisen pelastaminen ristinkuolemalla oli siis mekaanisessa mielessä välttämätön ja ilman sitä Jumala ei voi antaa anteeksi.
"Kristillinen usko Jumalaan vaatii pikemminkin luopumista mekaanisista ehdoista", Komulainen kuvaa.
Piispainkokous on antanut seurakunnille suosituksen, jonka mukaan ehtoolliselta ylijäänyttä viiniä ei saisi kaataa viemäriin, vaan se tulisi nauttia sakastissa. Komulaisen mukaan on ymmärrettävää, että tämä saattaa vaikuttaa maagiselta suhtautumiselta ehtoollisaineisiin. Toisten mukaan ehtoollisaineiden erikoiskäsittely on kuitenkin vain johdonmukaista symbolista toimintaa, kysymys arvokkuudesta ja uskottavuudesta. Ennen ylijäänyt viini kaadettiin esimerkiksi kirkon kivijalkaan.
Enemmän kuin magian ja uskon suhde, Komulaista kiinnostaa rituaalien ja uskomusten merkityssisältö ihmisille.
"Jos näemme vaikka sadetanssin, mistä me tiedämme onko se magiaa vai muistuttaako se lopulta enemmän rukousta tai kristillisesti sanottuna siunausta", hän pohtii.
Rituaaleissa kiinnostavinta on se, millaisia arvoja ne sisältävät ja siirtävät. Mitä ne harjoittajilleen merkitsevät.
"Pitävätkö ne ihmiset esimerkiksi pelkojen vallassa vai auttavatko ne heitä eteenpäin."
Rukous ilman magiaa on luottamusta
"Usko ja magia sekoittuvat toisiinsa ihmisissä. Niin ne tekevät myös kirkossa", Risto Pulkkinen toteaa. Pulkkinen on paitsi uskontotieteilijä, myös pappi.
"Mekaaniset käsitykset esimerkiksi kasteesta tai rukoilemisesta ovat jo magian puolella. Jos esimerkiksi opetetaan, että aivan varmasti saat rukoukseesi toivomasi vastauksen, kun vain tarpeeksi lujasti uskot - ollaan jo lähellä maagista uskonnollisuutta", hän sanoo.
Rukous ilman magiaa on mahdollinen. Ihminen voi Pulkkisen mukaan elää odottaen vastauksia rukouksiinsa ilman että kyse olisi magiasta. Kysymys on ajattelutavasta. Toisessa päässä on taikausko, jossa kristitty hallitsee Jumalaa mielensä liikkeillä ja uskonnollisilla rituaaleilla. Jumala on silloin ikäänkuin maailmaa ylläpitävä mekanismi, jonka toiminnan tunteminen on uskonnon olemus.
"Toisessa ääripäässä on sitten äärimmäinen fatalismi, jossa ihmisen toimilla ei ole merkitystä, koska Jumala säätelee kaikkea", hän miettii.
Molemmissa ääripäissä usko on varmaa tietoa. Kristillisten perinteiden tarkoitus ei ole kontrolloida todellisuutta tai Jumalaa. Kaste, ehtoollinen tai rukous eivät suojele ihmistä kärsimykseltä eikä niillä voi puhdistaa maailmaa pahasta.
Komulaisen mukaan rukous muuttaa ihmistä niin, että tämä oppii hyväksymään vajavaisuuden ja toivomaan parasta.
"Kirkon tehtävä on muistuttaa siitä, että Jumala on kanssasi silloin, kun olet näkevinäsi pahoja merkkejä ympärilläsi tai epäonni koettelee", Komulainen sanoo.
Pulkkisen mukaan kristinuskossa on kysymys kokonaisvaltaisesta luottamuksesta:
"Uskonnollinen usko kurottaa kohti sellaista luottamusta, jossa Jumalan vaikutus on läsnä toiminnastamme riippumatta, ei riittien tai uskonnollisen puuhastelumme säätelemänä", hän sanoo.
"Henkilökohtaisesti ajattelen, että kristitty voisi elää sellaisessa väljässä johdatuksessa, ikään kuin pitkässä lieassa turvautuen Jumalan antamaan pelastukseen ja katse luotuna kohti Jumalaa. Johdatusta ja vastauksia rukouksiin voi odottaa ja toivoa, mutta mitään kovin eksaktia emme voi tietää. Juuri siksi kristillinen usko onkin juuri ensisijaisesti syvää luottamusta."
Jaa tämä artikkeli: