Isoja kysymyksiä. Laura Vähäsarja ja hänen kaksospoikansa, Miika (vasemmalla) ja Luukas, saivat luettavakseen uuden Lasten katekismuksen.
Onko lelulla jumala?
"Tää on jännä”, huudahtaa Miika ja selaa esiin sivun, jossa on kuva avaruusmatkasta. Uuden lastenkirjan sarjakuvakuvituksessa on paljon samaa hauskaa ja yksityiskohtaista kuin Tatun ja Patun seikkailuissa. Nyt on kuitenkin käsissä ihan eri kirja: Lasten katekismus, jossa seikkailevat Benkku ja Saara.
Lasten katekismus on kahden isän, Espoon seurakuntien kasvatustyön pastori Antti Siukosen ja graafikko Harri Heikkasen tekemä. Ja varmasti ensimmäinen näin elämänläheisellä ja rennolla otteella toteutettu kristinoppi! Rakenteeltaan katekismus noudattaa perinteitä ja siinä käydään läpi kaste, 10 käskyä, uskontunnus ja Isä meidän -rukous.
Sytytämme kaksi kynttilää lastenhuoneen lattialle, jotta pojat pysyvät paikallaan. ”Me ollaan nuotiolla”, toteaa Luukas.
Aloitamme Isä meidän -rukouksesta. Pojat saavat valita eri vaihtoehdoista, mitä haluaisivat pyytää Jumalalta. Toivoisiko kahdenkeskistä aikaa vanhempien kanssa vai tahtoisiko oppia lukemaan? Luukas toivoo Darth Vaderia. Jo ennen kuin Miika ehättää miettiä omaa toivettaan hän kysyy: ”Onko Darth Vaderilla Jumala?”
Taas kysymys, johon teologisessa ei annettu vastausta. Vanhempana vastaan lonkalta: ”On Darth Vaderilla varmaan Jumala. Jumala loi ihmisen ja ihmiset tekivät Darth Vaderin. On Jumala Darth Vaderinkin Jumala.”
Seuraavalla sivulla pyydetään pyhittämään Jumalan nimi ja pohditaan itselle tärkeitä asioita. Lapset ovat lahjomattomia. He valitsevat listasta asiat, jotka ovat heille tärkeitä, ketään miellyttämättä. Isot abstraktiot kuten hellyys, huolenpito ja Jumala jäävät tyhjiksi, mutta sen sijaan kaakaon, polkupyörän, perheen ja leikin kohdalla ei tarvitse miettiä kahta sekuntia kauempaa.
Poikien ehdoton lemppari on sivu, josta löytyvät Angry Birdsit. Katekismuksen valtti onkin se, että se ottaa lapsen maailman todesta.
Kirjassa on kuvapareja, joista lapsi saa valita kummassa päähenkilöt toimivat oikein. Vaikutuksen poikiin tekee kuva, jossa pääkallopaitainen poika varastaa pyörän. ”Tuhma poika!”, huudahtavat he yhteen ääneen kauhistellen ja ihastellen.
Iltapalalla Miikaa mietityttää, asuuko meillä tuhmaa poikaa. ”Ei, ei meillä ole tuhmaa poikaa. Te ootte kilttejä poikia. Välillä kiltitkin lapset tekevät tuhmia asioita”, sanon, ja vastaus näyttää tyydyttävän hetkeksi.
Kovin kauan lapset eivät jaksa keskittyä. Koska kirja ei rakennu kertomuksen varaan, sitä kannattaa lukea pieninä otteina. Lopulta pojat kuitenkin keksivät omat kysymyksensä ja kirja lasketaan alas. Keskustelu isoista kysymyksistä on alkanut.
Jaa tämä artikkeli: