Mielipide: Onko yhteisöllisyys vastaus nälkään?
Pääkaupunkiseudulla halutaan korvata ruokajonot yhteisaterioilla. Tutkijoiden mukaan ruoka-avun uudistamisen riskinä on, että apu ei enää tavoita niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat, ja avuntarvitsijat eristetään omaksi köyhien joukoksi. Jaan saman huolen.
Uusia malleja vähävaraisten auttamiseen etsitään yhteisöllisyyden lisäämisestä, mutta köyhyyden vähentämisestä ei puhuta vakavasti. Valitettavasti monilta yhteisöllisyyttä ajavilta köyhyysteoreetikoilta puuttuu kokemusasiantuntijuus. Siksi se, millaista hätää ja avuntarvetta leipäjonoissa on, ei ole heille kunnolla avautunut.
Leipäjonoissa on hyvin monenlaisista tilanteista ja taustoista tulevia ihmisiä. Niitä, jotka tarvitsevat yhteisöllisyyttä tai yhdessä tekemistä, on murto-osa.
Monet leipäjonojen asiakkaista ovat täysin syrjäytyneitä. Lähes ainoa, mihin he kykenevät, on jonoon tuleminen. Nämä ihmiset tarvitsevat auttajia.
Yhteiskunnan on tuettava näitä auttajatahoja. Tarvitsemme kansallisen köyhyyden poistamisohjelman ja sosiaaliturvauudistuksen. Niitä odotellessa kaikkien keinojen vähävaraisten auttamiseksi pitää olla sallittuja.
Uudet hankkeet, yhteiset pöydät ja keskusvarastot, ovat huomattavasti kalliimpia kuin nykyiset kolmannen sektorin tuottamat palvelut. Parempi olisi antaa järjestöille tukea ja tiloja.
Antero Laukkanen
Hyvä Arki ry, puheenjohtaja, kansanedustaja
Espoo
Jaa tämä artikkeli: