Ulla Kinnusen luokassa on oma pehmeä halinalle. "Sitä voi pyytää, kun on kova paikka ja tarvitsee lohdutusta", opettaja kertoo. Kuva: Patrik Lindström

Opettaja Ulla Kinnunen: "Vahvistetaan sitä hyvää, mitä lapsissa on"

Ekaluokkalaiset siunataan koulutielle pääkaupunkiseudun seurakunnissa elokuussa. Ulla Kinnunen toivoo lapsille Taivaan Isän suojelusta.

• 02.08.2016 10:10
• Sonja Sykäri

Latokasken koulun opettaja Ulla Kinnunen on ollut mukana koululaisten siunaamisessa useana vuonna.

"Siunaaminen on jotakin suurempaa kuin mihin me itse pystymme. Toivon lapsille sellaista, mihin me opettajat ja vanhemmat emme yllä."

Kun lapsia on paljon, niin joka hätään opettaja ei ehdi. Syksy tuo tullessaan oppilaille paljon kivoja asioita, mutta joskus voi sattua jotain ikävää.

"Siksi toivon lapsille Taivaan Isän varjelusta, suojelusta ja huolenpitoa."

Kollegoille Kinnunen toivoo armollisuutta itseä ja toisia kohtaan. Opettajat ovat erilaisia ja jokaisella on erilaisia taitoja. On tärkeää, että uskaltaa luottaa muiden ammattitaitoon.

"Yhdessä olemme hyviä."

Lisäksi hän toivoo työn iloa ja innostumista sekä uusien näkökulmien löytämistä. Itselleen Kinnunen toivoo "pyhää huolettomuutta".

"Kaikkea ei pysty eikä tarvitsekaan tehdä täydellisesti."

Työ palkitsee ja haastaa

Opettajan työssä on parasta nähdä lasten kasvu ja kehitys. Vuorovaikutuksen Kinnunen sanoo olevan se tärkein oppi, mitä koulusta tulee.

"On hienoa seurata, kuinka lapset kehittyvät luokaksi, tukevat toisiaan, riitelevät ja oppivat hillitsemään itseään. Kaveritaidot kehittyvät ja omat vahvuudet löytyvät."

Juuri omien vahvuuksien löytyminen on tullut vahvasti opetussuunnitelmaan.
 

"Vahvistetaan sitä hyvää, mitä lapsissa on. Kielteistä palautetta tulee muutenkin ihan riittävästi."

Haastavinta työssä on nähdä, mitä kaikkea oppilaat tarvitsevat yksilöinä, ja miten ryhmässä pystyy vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Aina se ei ole helppoa.

"Tärkeää on oleellisen löytäminen, ja luopuminen joistain tavoitteista. Lapset kun eivät tule valmiiksi", Kinnunen toteaa.

Voimia perheestä ja seurakunnasta

Opettajan työ on sosiaalisesti hyvin kuluttavaa, sillä koko ajan on oltava läsnä ja vuorovaikutuksessa. Kun sama jatkuu kotona, on tärkeää olla välillä yksin. Kinnunen lepää lukemalla. Hän lukee myös lapsille, mutta osaa ottaa omaa aikaa tarpeen mukaan. Perheen yhteinen harrastus on tanssi.

"Tanssissa on tärkeää samaan suuntaan meneminen, vähän niin kuin perheessä", hän pohtii.

Täyteläisen arjen pelastaa puoliso, joka tutkijana pystyy joustamaan aikatauluissa. Myös isovanhemmat auttavat.

"Onhan tämä sellainen palapeli", hän toteaa.

Työ on kuitenkin sesonkityötä, joten välillä on helpompaa.

"Lapset tykkäävät, kun olen paljon kotona. Toisaalta he sanovat, että kun äiti on opettaja, niin vedättäminen ei oikein onnistu."

Kinnunen on laulanut Espoonlahden seurakunnan Okra-kuorossa. Hän haaveilee, että lasten kasvaessa aikaa jää taas enemmän lauluharrastukselle.

"On ihanaa käydä omassa seurakunnassa. Siellä on tutut papit ja kaikkea. Tällä hetkellä se on lepopaikka, missä saa vain olla, ja kerätä voimia."