Tavattavissa. Jenny Vainiota ja Jyri Hakalaa voi vetäistä hihasta vaikkapa kampuksella. ”Meidän kanssamme voi tulla puhumaan mistä asiasta tahansa”, sanoo Jyri Hakala.
Opiskelijapappi tarjoaa keskusteluapua
Jos elämä tuntuu liikaa tai ei tunnu miltään, voi jutella papille.
Oppilaitospapilta ei saa opintotukineuvontaa, lääkitystä eikä vapaata koulusta. Sen sijaan pappi voi tarjota keskusteluapua silloin, kun elämän suunta on hukassa, parisuhde karahtaa kiville tai suorituspaineet tuntuvat liian kovilta.
Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen oppilaitospappina vuoden alussa aloittanut Jenny Vainio kertoo, että arvokysymykset ovat yleinen syy hakeutua papin puheille. Myös aikuistumiseen ja vanhemmista irtautumiseen liittyvät huolet sekä seurustelua koskevat asiat nousevat usein keskusteluissa esiin.
”Hengellisyys tulee usein sivujuonteena”, Vainio toteaa.
Myös kuolemantapaukset ovat opiskelijoiden keskuudessa yleinen syy kääntyä papin puoleen.
”Kuolema panee ihmisen miettimään arvoja uudestaan. Nykyaikana ei ole aikaa surra. Läheisen kuoleman myötä nuori joutuu usein ensimmäisiä kertoja elämässään miettimään koko asiaa”, Omnian ja Metropolian oppilaitospappi Jyri Hakala sanoo.
Yliopistolla syyt tulla papin juttusille eroavat jonkin verran ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulujen oppilaiden huolista. Ammattiin opiskelevat kantavat huolta työllistymisestä tai työharjoittelupaikkojen löytymisestä tiukan taloustilanteen aikana. Akateemiset opiskelijat ovat luottavaisia tulevaisuuden suhteen.
Papille voi puhua mindfullnessista tai ateismista siinä missä kristillisyydestä ja hengellisestä ohjauksestakin. Kaikenlaiselle keskustelulle on tilaa.
”Meidän kanssamme voi tulla puhumaan ilman pelkoa siitä, että provosoidumme. Oma ajattelu on toivottavaa hengellisissäkin asioissa”, yhdeksän vuotta oppilaitospappina työskennellyt Jyri Hakala sanoo.
Hän huomauttaa, että vain kahdeksan prosenttia keskusteluista oppilaitospappien kanssa on uskonnollisia. Näin kertoo valtakunnallinen tutkimus. Ennakkoasenteet pappeja ja kirkkoa kohtaan istuvat kuitenkin tiukassa niin oppilaiden kuin henkilökunnankin keskuudessa. Papit joutuvat usein perustelemaan työtään opiskelijoiden parissa.
”Me papit olemme vähemmän todellisuudesta vieraantuneita kuin yleensä luullaan” Jenny Vainio naurahtaa.
Hän painottaa, että kirkolla ei ole oppilaitoksissa omaa missiota tai agendaa. Nuoria ei yritetä värvätä mukaan seurakunnan toimintaan. Oppilaitospapit ovat opiskelijoille tarjottavaa palvelua, kuten oppilaitospsykologit ja opinto-ohjaajat.
Koulujen henkilökunta voi kääntyä oppilaitospappien puoleen opiskelijoiden lisäksi. Papit ovat osa yhteistyöverkostoa, vaikka eivät kuulukaan henkilökuntaan. Vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia papin kanssa käytyjä, luottamuksellisia keskusteluja.
”Siinäkin on etunsa, että pappi on oppilaitoksessa ulkopuolinen henkilö. Se avaa mahdollisuuksia aivan erilaiselle keskustelulle niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin kanssa”, Hakala kertoo ja jatkaa, että papit toimivat oppilaitoksissa osana organisaatiota ja hyvinvointipalveluita. Toimenkuva on sovittu yhdessä oppilaitoksen johdon kanssa.
Koulun henkilökunta ohjaa toisinaan opiskelijan papin luokse. Oppilaitospsykologi voi kehottaa nuorta juttelemaan papin kanssa, jos huolenaiheet ja ongelmat ovat laajempia, eivät ainoastaan opiskeluun liittyviä.
”Opiskelijahuollossa saatetaan kysyä nuorelta, voisiko tästä aiheesta puhua papille. Eksistentiaaliset ja elämän merkitykseen liittyvät asiat ovat tyypillisesti sellaisia”, Hakala sanoo.
Nuoret painivat monien haasteiden kanssa. Pitäisi perustaa oma koti, löytää elämänkumppani, saada ammatti ja oppia kantamaan vastuuta.
”Nuorten koko todellisuus on hyvin erilainen kuin heidän vanhempiensa todellisuus. Uskon, että vanhempien ja nuorten välillä on suurempi kuilu kuin aiemmin. Siitä syystä nuoret ovat myös aiempaa yksinäisempiä. Vanhemmalla sukupolvella ei ole kosketuspintaa siihen, mitä nuorten maailmassa tapahtuu”, Vainio sanoo.
Jos nuori tarvitsee muutakin kuin keskusteluapua, papit ohjaavat eteenpäin ja pyrkivät löytämään tahon, joka auttaa.
Henkisyyden markkinoilla on Hakalan mukaan käynnissä kova kilpailu nuorista. Elämänkatsomusta etsivälle tarjotaan hanakasti eri vaihtoehtoja ja vaikuttamaan pyritään monelta suunnalta. Toisaalta nuorten uskonnollinen lukutaito on heikkoa.
”Vastavetona yhteiskristillisyydelle pitäisi luoda foorumeita, joissa eri yhteisöt puhuisivat näkemyksistään sen sijaan, että yritetään vältellä eroista puhumista” Vainio heittää.
Opiskelun tehtävä on kasvattaa elämää varten ja kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan kuuluu myös hengellinen puoli. Oppilaitospappien pyrkimyksenä on kannustaa nuoria miettimään elämän syvempiä arvoja.
Vainion ja Hakalan mielestä on itsestään selvää, että uskontoa ei tuputeta kenellekään.
”Uskontodialogi on se, mihin yritämme kannustaa. Usein se huojentaa opiskelijoita, kun sanon, että he saavat häiritä minua, mutta toivon, että minä en häiritse heitä”, Hakala sanoo.
Oppilaitospapin puheille pääsee varaamalla ajan puhelimitse tai sähköpostilla. Yksi vaihtoehto on napata hihasta vaikka koulun pihalla ja sopia tapaamisajasta. Jyri Hakalan tavoittaa Omnian ja Metropolian Espoon kampuksilta tai Kirkonkulman toimistosta.
”Monille on helpompaa tulla juttelemaan toimistolle, neutraalille maaperälle täysin anonyymisti”, Hakala kertoo.
Otaniemen kampuksella on kaksi oppilaitospappia. Syyskuun alusta lähtien Otaniemen papit ovat aloittaneet päärakennuksessa päivystyksen maanantaista torstaihin aamupäivisin. Vainio muistuttaa, että ajan voi varata edelleen myös etukäteen.
Periaate on, että opiskelija voi itse valita, missä ja milloin haluaa jutella.
Mikä?
Espoo on suosittu opiskelukaupunki.
Missä?
Espoon ammattioppilaitoksissa sekä korkeakouluissa (Omnia, Kelloseppäkoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Aalto-yliopisto) opiskelee noin 20 000 opiskelijaa. Luku on suuntaa antava.
Lukumäärä?
Vuonna 2011 Espoossa asui 20 576 päätoimista opiskelijaa ja koululaista.
(Lähde: www.stat.fi)
Jaa tämä artikkeli: