Uutta sanoitusta. Anssi Hannula arvelee, että Kallion kirkon opiskelijamessua kannattaisi rakentaa sellaisten teemojen ympärille kuin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja nuorten kohtaamat ongelmat.
Opiskelijat saivat messun
Oppilaitospastorit kutsuvat opiskelijoita toteuttamaan oman näköisiä messuja.
Teksti Noora Hellman
Kuva Esko Jämsä
Uskonnolliset kysymykset kiinnostavat monia nykyajankin opiskelijoita. Mutta koska luterilainen kielenkäyttö ei ole nuorille kovin tuttua, kirkon on osattava sanoittaa asiansa uudella tavalla. Näin uskoo Helsingin yliopistossa opiskeleva Anssi Hannula.
– Nuorilla ja nuorilla aikuisilla on samoja kysymyksiä kuin aina on ollut. He pohtivat, onko olemassa Jumalaa, mikä on eettisesti oikein tai väärin tai mikä on suhde lähimmäisiin, sanoo teologian maisterin papereihin tähtäävä Hannula.
Nuorempien ikäpolvien edustajat eivät enää välttämättä pidä kaikkia kirkon oppeja itsestäänselvyyksinä. Hannula toivoo, että kirkko antautuisi keskusteluun heidän kanssaan. Kirkko saisi puolustaa näkemyksiään mutta sen pitää olla valmis kuuntelemaan myös muita näkemyksiä.
Sunnuntaiaamun messut eivät saa nuorempia liikkeelle kovin hyvin. Siksi Hannulasta on hyvä, että muunkinlaisia messuja järjestetään.
Uutena tulokkaana viime keväänä starttasivat opiskelijamessut Kallion kirkossa tiistaisin kello 18. Kallioon messut on ollut helppo viedä muun muassa sen vuoksi, että siellä on arki-iltaisin muutenkin runsaasti hartauselämää.
Mutta tarvitaanko erillisiä opiskelijamessuja? Eivätkö muut iltamessut riitä?
– Opiskelijoiden arki on erilaista kuin eläkeläisten. Puheissa ja rukouksissa näkyvät opiskelijoiden elämään liittyvät asiat. Messuja toimittavat oppilaitospastorit, jotka tuntevat opiskelijoiden maailmaa, oppilaitospastori Henri Järvinen sanoo.
Hän haluaa opiskelijat mukaan messujen suunnitteluun ja toteutukseen. Opiskelijoiden toiveita luvataan kuunnella, ja messussa he voivat päästä erilaisiin tehtäviin. Mitään velvollisuutta ei ole toki tehdä mitään.
– Messu voi olla myös vain mukava mahdollisuus jumalanpalvelukseen – kevyesti keskellä viikkoa, Järvinen toteaa.
Messun jälkeen on teejatkot, joilla voi tutustua muihin kävijöihin.
Järvinen lupaa opiskelijamessujen olevan tyyliltään rentoja. Opiskelijaseurakunta ei ole myöskään tiukkapipoinen. Se on suvaitsevainen.
Kerran opiskelijamessussa piipahtanut Anssi Hannula arvelee, että messua kannattaisi rakentaa teemojen ympärille. Esimerkiksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ympäristöteemat, nuorten kohtaamat ongelmat ja raha-asiat koskettaisivat opiskelijoita.
– En tiedä, ovatko nämä asioita, joita mennään messusta hakemaan, mutta nämä voisivat olla yleisesti opiskelijatyössä esillä, hän miettii.
Hannula hyödyntäisi myös nykyteknologiaa opiskelijoille suunnatussa messussa. Hän tietää, että esimerkiksi kolehtipuheen näyttäminen screeniltä on toiminut muualla nuorten ja nuorten aikuisten parissa.
Musiikin Hannula pitäisi messussa nykyaikaisena. Kirkon kannattaa hänen mielestään seurata, mitä populaarimusiikissa tapahtuu, sillä kirkko on helposti musiikillisesti 20–30 vuotta jäljessä. Esimerkiksi kovana juttuna kirkossa pidetty metallimessu ei edusta uusimpia musiikkilajeja, metallimusiikki kun keksittiin jo nelisenkymmentä vuotta sitten.
– Kerran olin Helsingissä konemusiikkimessussa. Se oli kiinnostavaa, Hannula sanoo.
Vaikka Hannula itse pitää virsistä, hän tietää, että monen opiskelijan lempimusiikkia ne eivät ole. Ainakaan uruilla säestettyinä.
Henri Järvinen sanoo, että opiskelijamessun musiikissa on vaihtelua. Mutta pelkkä musiikki ei takaa, että messusta tulee hyvä.
– Hyväksi messun tekee se, että se on porukan näköinen. Opiskelijat pääsevät itse tekemään ja olemaan, hän sanoo.
Jaa tämä artikkeli: