Opiskelijoiden kaupunki
Opiskelijat ovat iso osa Helsingin elämää. Koko pääkaupunkiseudulla lasketaan olevan yli 100 000 opiskelijaa. Se on reilu kymmenesosa alueen ihmisistä. Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset antavat työelämän ja muunkin elämän eväitä suurelle määrälle alkuperäisväestöä. Lisäksi seudulle muuttaa vuosittain tuhansittain opiskelijoita muualta.
Opiskelijat, oppilaitokset ja niistä valmistuvat takaavat pääkaupunkiseudun elinvoiman. Opiskelijaelämä värittää kaupunkikulttuuria monella tavalla. Paikkakunnan ikärakenne painottuu 20–35-vuotiaisiin. Perheitä perustetaan ja opiskelijat jäävät myös valmistuttuaan useimmiten seudulle. Tuoreella tiedolla varustetut aktiiviset ihmiset pyörittävät elinkeinoelämän rattaita.
Opiskeluaikaa pidetään usein jollakin tapaa hohdokkaana. Villinä ja vapaana etsitään elämän suuntaa, ihmissuhteita ja omaa paikkaa. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Opiskeluun liittyy myös paljon tuskaista työtä, suoriutumispakkoa, ahdistusta ja turhautumistakin. Ihmissuhteetkaan eivät aina ole kovin yksinkertaisia.
Kirkko on omalta osaltaan tukemassa opiskelijoita heidän ilojensa ja murheidensa keskellä. Hyvässä yhteistyössä oppilaitosten kanssa on luotu melko kattava opiskelijapappien verkosto. Toki heitä enempikin voisi opiskelijamäärä huomioiden olla, mutta papin palveluiden tarpeessa olevat löytänevät heidät kuitenkin kohtuullisella vaivannäöllä.
Kirkon työssä on oikeastaan kaksi perinteistä tapaa: ylhäältä jyrähtely ja rinnalla kulkeminen. Karkeasti sanoen valtaosa kirkon työtä on tätä rinnalla kulkemista, mutta mielikuvaa kirkosta hallitsee silti ylhäältä jyrähtely. Opiskelijoiden parissa tehtävässä työssä puhutaan syvällä rintaäänellä hyvin vähän. Papit sen sijaan kulkevat opiskelijoiden joukossa eri riennoissa ja ovat käytettävissä, kun tarvitaan kuuntelijaa ja tukijaa.
Kansankirkon voima on toimivissa yhteistyösuhteissa ja verkostoissa muiden kansan parissa toimivien tahojen kanssa. Seurakunnat ovat Helsingissäkin eri puolilla kaupunkia merkittäviä paikallisia toimijoita. Myös niiden työ suuntautuu yhä enemmän verkostoihin, joissa kuljetaan rinnalla, mutta ei niinkään jyrähdellä.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: