Kuva: Sirpa Päivinen
Osallisuuden puolesta
Pro-tukipiste tarjoaa matalan kynnyksen tukea ja neuvontaa seksityössä mukana oleville Helsingissä ja Tampereella.
Toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen, 52, aloitti vuonna 1990 avatussa Helsingin neuvovassa puhelimessa prostituoiduille. Pian neuvominen jäi ja tilalle tuli kuuntelu. Soittajia yhdistivät yksinäisyys ja valtava tarve puhua ulkopuoliselle seksityöstä.
Hanke oli Helsingin Diakonissalaitoksen diakoniaprojekti, jonka oli määrä kestää vuosi. Syyskuussa hanketta päätettiin jatkaa, koska puheluja tuli jo valtava määrä.
Seksityön olemassaolo kiellettiin Suomessa, vaikka lehdet pursusivat päiväkahviseurailmoituksia. Tämä asenneilmapiiri kiinnosti Kauppista.
– Sosiologina tämä on minulle näköalapaikka, josta käsin näkee, miten monet sosiologian klassiset käsitteet toimivat arjessa, Kauppinen toteaa.
Pro-tukipisteen asiakkaista 75–80 prosenttia on ulkomaalaisia.
– Autamme peruspalveluiden rajapinnassa. Tulkkaamme byrokratiaa, sillä ilman sitä monet olisivat osattomia esimerkiksi reseptilääkkeistä ja toimeentulotuesta, Jaana Kauppinen selvittää.
Myös kantaaottavaa työtä tehdään.
– Ammattitaito mitataan, kun pitää kääntää ruohonjuuritasolla nähdyt asiat lausunnoiksi. En juokse seminaarista toiseen, vaan tarkistan realiteetit säännöllisesti arjesta.
Pro-tukipiste etsii asiakkailleen vaihtoehtoja hankkia toimeentulo, kun henkilö sitä haluaa.
– Haemme heille tarvittavia kanavia, uutta koulutusta. Kyllä näitä osataan ajatella itsekin, mutta täällä voimme yhdessä pohtia asioita. Lisäarvona on, että seksityötä ei tarvitse salata.
– Täällä asiakkaat hakevat muutosta elämäänsä. Emme määrittele suuntaa tai etsi kaikkiin ongelmiin syitä prostituutiosta. Meillä pätee läpinäkyvyyden ideologia; ei tarvitse väittää lopettavansa prostituutio, jos siihen ei ole mahdollisuuksia tai halua.
Seksityöläiset kantavat stigmaa eli leimaa, jonka ympäröivä maailma antaa. Se vaientaa heidät, pakottaa valehtelemaan lähipiirillekin ja pitää heidät piilossa yhteiskunnasta.
– Prostituutiossa on kyse monenlaisista elämänkohtaloista, mutta kaikkia yhdistää stigma. Ympäröivälle yhteiskunnalle ei voi palauttaa stigmaa, kun sen on kerran siltä saanut.
Uhriuttaminen on Jaana Kauppisen mielestä yhtä paha stigma kuin huorittelu.
– Yhtä vähän siinä ihmistä nähdään. Uhrittelijat ajattelevat itsensä hyvinä ja tuomitsevat huorittelijat. Hekin syyllistyvät luokitteluun.
Kauppinen kritisoi kontrollipainotteista lainsäädäntökeskustelua. Seksin ostokielto on huonontanut seksityöläisten asemaa, kun ostotapahtumat on ajettu maan alle. Piilossa riskit lisääntyvät.
Pro-tukipisteen arvoja ovat myös osallisuus ja yhdenvertaisuus. Kauppinen peräänkuuluttaa ihmisarvon kunnioittamista kaikessa toiminnassa.
– Haluamme foorumin, jossa tämä koko monimuotoinen ihmisryhmä saa tulla näkyvämmäksi osaksi yhteisöään. Meillä toimii vertaisryhmiä ja blogeja, joissa työstetään yhteistä voimaantumista.
Leimaa vastaan on helpompi taistella yhdessä.
P.S. Asun lempikaupunginosassani Kalliossa.
Vaadin on verbinä mahtipontinen, mutta substantiivina ihan sympaattinen sana: naarasporo.
Ihmettelen usein, mitä kaikkea ihmismieli voikaan keksiä.
Kati Pitkälä
Korjattu diakoniaprojektin nimi 13.3.
Jaa tämä artikkeli: