Kohtaamispaikalla. Teologian tohtori Inkeri Rissanen uskoo, että islamin opetus koulussa voi vähentää musliminuorten riskiä radikalisoitua. Helsingin rautatieasema on paikka, jossa perinteisesti näkee monen eri kulttuurin edustajia.
Osattomuuden tunne altistaa radikalismille
Ääri-islamistit ovat aiheuttaneet viime vuosina huolta niin lännessä kuin arabimaissakin.
Teksti Noora Hellman
Kuva Esko Jämsä
Lehdistä on voinut lukea, että ääri-islamistien joukkoihin on liittynyt myös yksittäisiä suomalaisia. Teologian tohtori Inkeri Rissanen sanoo, että koulujen tarjoama oman uskonnon opetus voi pienentää radikalisoitumisen riskiä.
Islamin opetusta tutkineen Rissasen mukaan radikalismille altistaa osattomuuden tunne, joka voi johtua esimerkiksi alhaisesta sosioekonomisesta asemasta, koetusta syrjinnästä tai siitä, ettei näe mahdollisuuksia vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Oman uskonnon puutteellinen tuntemus taas aiheuttaa sen, että henkilö on alttiimpi propagandalle.
– Islamin opetus vahvistaa lojaaliuden tunnetta suomalaista yhteiskuntaa kohtaan. Nuoret kokevat olevansa koulussa hyväksyttyjä muslimeina, koska yhteiskunta tukee muslimi-identiteettiä antamalla opetusta, Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä työskentelevä Rissanen sanoo.
Islamin opettajat ovat Rissasen mukaan oppilailleen myös tietynlaisia roolimalleja: he edustavat muslimeina suomalaista yhteiskuntaa. Samalla oppitunnit antavat eräänlaisen hengähdystauon. Ollessaan keskenään koolla muslimien ei tarvitse puolustaa uskontoaan muille.
– Omalla porukalla on mahdollisuus katsoa asioita kriittisesti ja olla epävarma, Rissanen muistuttaa.
Ruohonjuuritasolla annettu opetus voi Rissasen mielestä olla uskontokuntien johtajien julistuksia tehokkaampi keino vaikuttaa positiivisesti. Islamin oppitunneilla opettajat käyvät neuvotteluja, joissa oman uskonnon arvoja tulkitaan suomalaisessa liberaalissa ja demokraattisessa kontekstissa.
– Neuvottelut ovat sen tulkitsemista, miten kontekstin voi ottaa huomioon joustamatta uskonnon pyhistä totuuksista.
Kenttämatkalta Marokosta palannut filosofian tohtori Marko Juntunen Tampereen yliopistosta on selvittänyt, kuinka radikalismiin suhtaudutaan kyseisessä arabimaassa. Marokko on kärsinyt terrori-iskuista reilut kymmenen vuotta. Siellä turvallisuusongelmien syinä pidetään yhteiskunnallista eriarvoisuutta, nuorten syrjäytymistä ja demokratiavajetta.
– En ole tavannut Marokossa ketään, jolla olisi pienintäkään ymmärrystä radikaali-islamismia ja uskonnon nimissä tehtyä väkivaltaa kohtaan. Radikalismin vaarallisuus tunnistetaan, mutta sitä pidetään marginaalisena ilmiönä, Juntunen sanoo.
Juntusen mukaan demokratiavajeessa elävän yhteiskunnan on vaikea taistella terrorismia vastaan. Charlie Hebdon isku ja jihadistien lähtö Syyriaan saavat marokkolaiset pelkäämään, että kansainvälinen turvallisuusyhteistyö lisää pidätysaaltoja ja ihmisoikeusloukkauksia ilman, että maan eriarvoisuuteen puututaan.
Marokossa kansalaiset näkevät, että kansainvälinen terrorismin vastainen sota pitää arabimaailman heikkona ja tukahduttaa arabikevään tuottamat vapautuksen vaateet. Juntunen kertoo tiedustelleensa, eikö tarkoitus ole eliminoida vaarallisia poliittis-uskonnollisia voimia. Marokkolaisten vastaus on, että EU:n ja Yhdysvaltojen politiikka on ollut kaksinaamaista: samalla kun länsimaat julistivat tukevansa demokratia- ja ihmisoikeuskehitystä, ne tukivat arabimaiden diktaattoreja.
– Marokossa saa vaikutelman, että terrorismin vastainen kamppailu ei voi olla vain turvallisuuspoliittinen toimi, vaan sitä on käytävä myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen taholla, Juntunen sanoo.
Helmikuun alussa vietettiin YK:n Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärryksen viikkoa. Rissanen ja Juntunen kutsuttiin puhujiksi tämän viikon tiistain seminaariin Helsingissä.
Jaa tämä artikkeli: