Kuva: Hans Eiskonen

Osta eettisesti kestäviä vaatteita

Vastuullisen vaateostajan paras valtti on kysyä, minkälaisissa olosuhteissa vaatteet on valmistettu.

• 10.03.2015 16:02

Ketjuvaateliikkeen rekit pursuavat iloisen väristä ostettavaa. Neonpunaisia puseroita, paljettikoristeisia paitoja, kiiltäviä tunikoita! Ihanuuksien sisällä laput kertovat, että vaatteet on ommeltu Kiinassa, Kambodžassa ja Bangladeshissa.

Epäilyni heräävät.

Vaatetehtaiden työolot ovat puhuttaneet erityisesti sen jälkeen, kun Bangladeshissa kaksi vuotta sitten romahti Rana Plaza -niminen tehdasrakennus haudaten alleen yli 1100 ompelutehtaan työntekijää. Rakennus oli edellisenä päivänä todettu vaaralliseksi, mutta vaatetyöläiset oli pakotettu silti töihin. Raunioista löytyi Suomessakin toimivien vaateketjujen tilauksista kertoneita sähköposteja.

Haluaisin tietää, että kenenkään ei ole tarvinnut kohtuuttomasti kärsiä t-paitani takia. Mutta onko se mahdollista?

Vaatteita tuotiin vuonna 2013 Suomeen 51 miljoonaa kiloa. Niistä lähes puolet tuli Kiinasta ja neljännes muualta Aasiasta.

– Kiinassa palkat ovat viimeisten parin vuoden aikana nousseet, joten halvemmat maat, kuten Kambodža ja Bangladesh, ovat kasvattaneet suosiotaan, kertoo Puhtaat vaatteet -verkoston koordinaattori Anna Härri Eettisen kaupan puolesta -yhdistyksestä.

Kansainväliseen Clean Clothes -kampanjaan kuuluva Puhtaat vaatteet -verkosto ajaa elämiseen riittävää palkkaa vaatetyöntekijöille. Sen jäseninä on suomalaisia ammattiliittoja ja muita järjestöjä.

Härrin mukaan alan ongelmat syntyvät, kun suuret vaatebrändit kilpailuttavat tehtaita kiivaasti ja siirtävät niitä maasta toiseen sitä mukaa, kun vanhassa paikassa hinnat nousevat.

Tehtailla on paine pitää kulut alhaisina. Rana Plazan kohdalla se tarkoitti sitä, että työturvallisuudesta tingittiin.

Joskus työntekijöiden järjestäytyminen on kielletty, työsopimukset puuttuvat ja työpäivät venyvät – ja silti palkka on niin pieni, ettei se kata perustarpeita.

– Aasiassa teettämisessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ongelma on siinä, että näissä maissa lainsäädäntö ei suojaa työntekijää tarpeeksi, ja brändit hyötyvät siitä maksamalla työstä liian vähän. Kun järjestäytymisvapautta ei ole, työntekijöillä ei ole mitään mahdollisuuksia kohentaa tilannettaan, Härri summaa.

Suomalainen vaatebrändi kuulostaa turvalliselta valinnalta mutta ei takaa parempia tehdasoloja. Tämän paljasti Eettisen kaupan puolesta -yhdistyksen viime syksynä tekemä Vastuullisia vaatteita? -selvitys.

– Moni kansainvälinen ketjuliike on sitoutunut edistämään sitä, että tehdastyöntekijät saisivat elämiseen riittävää palkkaa. Suomalaisyrityksistä yksikään ei vielä ole, Anna Härri harmittelee.

Aasiassa tuotetun t-paidan hinta ei kuitenkaan nousisi merkittävästi, vaikka ompelijat saisivat järkevän korvauksen.

– Hinta-ero olisi senteistä muutamiin euroihin, jos korotus siirtyisi suoraan kuluttajahintoihin, Härri valottaa.

Jos vaatteen valmistusmaa on Suomi tai Viro, ostaja voi jo aika varmasti päätellä, että ompelijoidenkin ihmisoikeuksia on kunnioitettu. Silloin vaate myös maksaa yleensä vähän enemmän.

Vaatekaapin järkevöittämiseen tähtääviä vaatevalmennuksia järjestävän Kude Designin toimitusjohtaja Outi Pakarinen kehottaa miettimään ostosta äänestyspäätöksenä.

– Punnitse, minkälaista yritystoimintaa haluat vaateostoksillasi ja rahoillasi tukea. Käy netissä katsomassa, mitä vaatebrändi kertoo käyttämiensä tehtaiden valvonnasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, Pakarinen neuvoo.

Kattavat tiedot niin nettisivuilla kuin tuotteissa lupaavat Pakarisen mielestä hyvää. Ne kertovat, että yrityksellä ei ole salattavaa. Hyviäkin tehtaita nimittäin on.

– Tehdasoloista kannattaa kysyä aina, joko liikkeessä tai sähköpostitse. Kysyminen on jo viesti ketjulle siitä, että kuluttajaa kiinnostaa vaatteiden eettisyys, Pakarinen uskoo.

Hänen vaatevalmennuksensa tähtää kuitenkin siihen, että myös kuluttajan asenne muuttuisi. Meidän on opeteltava ostamaan vain vaatteita, joita voimme käyttää pitkään.

– Vaatteiden pitäisi olla meille parhaita kavereita, joista haluamme huolehtia, hän linjaa.

Sillä tavoin osaltamme arvostamme ompelijoiden työtä.

Yksi vaihtoehto on luottaa tehtaita valvoviin järjestelmiin. Niiden selvittäminen vaatii taas googlailua.

– Järjestelmiinkin kannattaa suhtautua kriittisesti. Osa on yritysten omia järjestelmiä, osa taas järjestövetoisia, Anna Härri muistuttaa.

Monen suomalaisbrändinkin käyttämässä BSCI-järjestelmässä valtaa käyttävät kansainväliset brändiyritykset, eivätkä sen kriteerit ole kovin tiukat: se esimerkiksi vaatii tehtailta vain minimipalkan maksamista, mikä ei monessa maassa riitä elämiseen.

Toki se on hyvä alku.

– Yksi melko hyvä järjestelmä on Fair Wear Foundation, johon liittyneet yritykset ovat sitoutuneet edistämään vaatetyöläisten ihmisoikeuksia ja elämiseen riittävää palkkaa, Härri vinkkaa.

Ja kas: Fair Wear Foundationissa on mukana useampi Suomessakin toimiva brändi. Se ei ratkaise kaikkea, mutta tiedänpähän ainakin, mistä ostan vaatteeni seuraavalla kerralla.