Pelkistettyä ja avaraa. Jonas Alamin kotona ja haaveissa olisi tilaa perheen perustamiselle, vaikkei kodin tavara- ja vaatemäärää olisikaan silloin enää niin helppo hallita.
Ostosten pääteasemat
Minne päätyvät helsinkiläisten ostokset, kun kodin pinta-ala loppuu kesken?
Teksti Natalia Kisnanen
Kuva Jani Laukkanen
Jonas Alamin poikamiesboksi näyttää suurelta, koska tyhjää tilaa riittää. Ylimääräisiä vaatteita, astioita, kirjoja, huonekaluja tai koriste-esineitä ei ole.
– En omista turhaa tavaraa, koska minusta se on haitta kaapissakin. Annan tai myyn pois sen, mitä en tarvitse. Tavaroitten järjestely vie aikaa, ja kun on paljon kamaa, on vaikea löytää mitä etsii tai pitää koti siistinä, Jonas Alam selvittää.
Ostoksille Alam, 33, lähtee vain kun tarvitsee jotakin. Se ei ole syy ostaa uutta, ettei sänky pysy koossa; varaosaostoksilla ongelma poistuu.
– Epäjumalia ei pidä kumartaa. Jos antaa aikansa ja energiansa tavaroiden ostamiselle ja järjestelemiselle, ne henkiset resurssit ovat pois onnellisuudesta, sosiaalisista suhteista ja itsensä toteuttamisesta.
Suurin osa helsinkiläisistä ei ajattele niin kuin Jonas Alam. Ostamisesta on tullut suosittu harrastus ja rentoutumiskeino. Internet-shoppailu ulkomailta on jyrkässä kasvukulmassa.
– Pakkausmateriaalien määrä pelkästään sekajätteen joukossa on kasvanut viidessä vuodessa 13 prosenttia, kertoo HSY:n ympäristöasiantuntija Mia Tarvainen.
Ainoa, mikä ei juuri kasva, on helsinkiläisten asumisväljyys. Minne kaikki ostokset lopulta päätyvät?
Ainakin roskiin. Pelkästään vaatteita suomalaiset heittävät pois 120 miljoonaa kiloa vuodessa, ja vain neljäsosa tästä päätyy erillisiin keräyslaatikoihin. Esimerkiksi UFF vastaanottaa yli 10 miljoonaa kiloa vaatteita vuodessa.
Monet lahjoittajat tyhjentävät vaatekomeroitaan vain voidakseen ostaa lisää vaatteita.
Mitä tehdä, kun kodin kaapit ja kellarikopit eivät enää mahdu kiinni?
– Vuokravarastosta on tullut monelle kodin jatke, kun tavaraa on enemmän kuin oma koti vetää, vastaa Pelican Self Storagen Suomen toiminnanjohtaja Niklas Sontag.
Shoppailukulttuurin vanavedessä on Suomeen rantautunut myös angloamerikkalainen varastointikulttuuri. Vajaan neljän toimintavuoden aikana Pelican on ostanut ja rakennuttanut Suomeen 40 000 neliömetriä energiatehokasta varastointitilaa.
– En usko varastojemme lisäävän shoppailua, vaan pikemminkin ehkäisevän turhaa pois heittämistä, Sontag tuumaa.
– Sitäkin tapahtuu, että isoäidin kuollessa perintökalleuksista ei malteta luopua, vaikka kukaan ei halua sijoittaa niitä kotiinsa. Jälkipolvet vuokraavat niille varaston, ja sitten niiden olemassaolon voikin unohtaa, virnistää Konalan Pelicanin kohdepäällikkö Ilari Salo.
Varastoille on löytynyt tilaa hyviltä paikoilta asutuksen keskeltä. Kismittääkö se ihmisiä pitkissä asuntojonoissa?
– On meiltä kysytty, saisiko varastoon väliaikaisesti muuttaa. Emme kuitenkaan voi antaa lupaa.
Kirpputoreille lahjoitetuista vaatteista yhä suurempi osa on uuden veroisia, jopa käyttämättömiä. Ehkä se on hyväkin, sillä halvalla tehdyn vaatteen käyttöikä ei ole pitkä.
– Sama pätee huonekaluihin. Aiemmin meille tuotiin enemmän hyviä puisia huonekaluja, jotka saattoi maalata ja laittaa kuntoon, mutta nyt ihmiset ostavat huonompirakenteisia halpoja huonekaluja. Niiden käyttöarvo käytettynä on pieni, kertoo Emmauksessa 30 vuotta vapaaehtoistyössä toiminut Ulla Hoyer.
Emmaus myy kirpputorillaan Vallilassa kierrätysvaatteita ja -tavaroita. Tuotolla yhdistys auttaa muun muassa asunnottomia Suomessa ja ulkomailla.
– Joskus mietin, että mihinköhän asiakkaat kaikki nuo ostamansa tavarat aikovat laittaa. On ristiriitaista, että toisaalta Emmaus on kulutuskriittinen yhdistys, ja toisaalta sen tukitoiminta perustuu kirpputorin hyvään myyntitulokseen, Hoyer pohtii.
Yhä useammat kirpparikaupat tehdään netissä. Netti mahdollistaa myös omistajanvaihdokset ilman rahaliikennettä. Erja Minkkinen pyörittää Facebookissa suosittua Vaihdetaan ja Annetaan Helsinki ja Vantaa -palstaa.
– Kierrossa on paljon vaatetta ja sisustukseen liittyvää tavaraa huonekaluista alkaen. Jos vaikka tarvitsee maalia pienen lirun, on aika turhauttavaa ostaa iso pönikkä. Palstalta löytyy jonkun toisen tarpeeton pönikkä, Minkkinen kuvailee.
Idea palstasta syttyi, kun Minkkinen joutui pyörätuoliin.
– Liikkuminen kotona kävi niin hankalaksi, että tavarapaljous alkoi ahdistaa. Palstan kautta sain siivottua tarpeettomat tavarat kaapeista ja nurkista ja tilalle jotain hyödyllistä. Uusia ystäviäkin on tätä kautta löytynyt!
Moni päätyy kirpputori- ja vaihtotalouteen työttömyyden takia, mutta Jonas Alamilla olisi varaa shoppailla. Säästyykö rahaa paljonkin?
– Ei, raha kyllä häviää. Käyn paljon ulkona syömässä, urheilen ja matkustelen. Ja silloin kun ostan jotain, ostan laatua, sillä halpa tulee kalliiksi hajoamalla pian.
Mies vaihtoi liikkeenjohdon konsultin työt aurinkoenergiatutkimukseen, koska ei halunnut enää edistää kulutushullua kulttuuria.
– Ei kansantalous tavaroiden ostamista tarvitse pystyssä pysyäkseen. Voimme tukea rahoillamme palveluita. Ja Suomen teollisuus saataisiin nousuun, jos keskityttäisiin kehittämään ympäristöosaamista ja puhdasta teknologiaa, Alam uskoo.
Jaa tämä artikkeli: