Oudon onnellinen
Richard Powers: Suopeus. Gummerus 2011.
Meillä on oikeus ja miltei pakko elää onnellisena, viestii nykymedia. Jos geeniteknologia voisi korjata sinut onnellisemmaksi, suostuisitko?
Richard Powersin romaanissa parikymppinen algerialaisnainen Thassa herättää Chicagon yliopiston kirjoittajaryhmässä ihastusta. Miten järkyttävissä olosuhteissa varttunut pakolainen voi levittää kaikenkattavaa auvoa ympärilleen? miettii opettaja, kirjailijaunelmansa kadottanut Russel.
Thassan sädekehän mysteeri saa tiedelehtiä avustavan Russelin paneutumaan niin Algerian lähihistoriaan kuin onnellisuustutkimuksiin. Kun psykoterapeutti tutkii Thassan, selviää, että tämä kuuluu pieneen vähemmistöön, hypertyymisiin ihmisiin, jotka ovat poikkeuksellisen onnellisia, energisiä ja luovia olematta maanisia tai epärealistisia, olivat heidän elämänkokemuksensa millaisia tahansa.
Oman geeniperimänsä kartoittanut Powers on ilmeisen syvällä geenitieteen saloissa. Kirjassa onnellisuuden genetiikkaa selvittävä tutkija saa Thassan tutkimuskohteekseen. Hänelle on alusta asti selvää, että onnellisuus on kemiallista ja sitä voidaan ennen pitkää jakaa kaikille. Miksi ihmiskunnan siis pitäisi sietää tai siirtää tuleville polville kärsimystä, ahdistusta, masentuneisuutta ja muita epämiellyttäviä tiloja, jos niistä voisi geenitieteen avulla päästä paljon parempaan, jatkuvan ylävireisyyden tilaan?
Iso kysymys onnellisuuden merkityksestä jää kirjassa valitettavasti tiedeslangin, median ja geenitutkijoiden kiistojen jalkoihin. Jäljelle jää kuvaus siitä, minkälainen kehäraakki Thassasta tulee kaikkien haluamana ja riepottelemana.
Jaa tämä artikkeli: