Oman tien kulkija. Kirjoittamiseen 15-vuotiaasta lähtien keskittynyt Erkka Filander kokee jättäneensä koulun juuri oikealla hetkellä.
Outo virta takaraivossa
Erkka Filander halusi vimmatusti kirjoittaa runoja. Kun hän sitten tosissaan heittäytyi, syntyi puhutteleva esikoisteos.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Jani Laukkanen
Kahvipavuilta ja orkidealta tuoksuvat
nuoret, tärisevät kädet.
Hän juo vettä kuin se ei
hänessä enää virtaisi.
Riikinkukko katsoo vihreänliilasta maalauksesta
aamun ohitse iltaa
jossa toinen valo
saa valkeat seinät sinisiksi.
Erkka Filanderin runoteos Heräämisen valkea myrsky sisältää aistillisia säkeitä, nuoruutta ja elämää ylistävää tajunnanvirtaa, jossa voi nähdä hengellisiäkin sävyjä. Filander itse sanoo, että tavoitteena on ollut erilaisten ajatusprosessien herättäminen: jokainen tulkitkoon runoja omalla tavallaan.
Sanojaan tarkoin punnitseva 20-vuotias esikoisrunoilija kertoo, että kun hän alkoi kirjoittaa runoja, tekstiä vain tuli. Ensimmäinen versio syntyikin nopeasti, muutamassa kuukaudessa. Kirjan tyyli muotoutui luonnollisesti – se rakentui kielestä, joka myllersi päässä.
– Se oli outo virta takaraivossa. Pystyin palaamaan samaan tilaan myös korjatessani tekstiä. Tein runoihin tarkennuksia, poistoja ja lisäyksiä vuoden ajan, jolloin pääsin lähemmäksi niiden todellista olemusta.
Heräämisen valkea myrsky sai uudenlaisesta ilmaisustaan arvostelijoilta suitsutusta. Huipentumana oli se, kun Helsingin Sanomat valitsi sen viime vuoden parhaaksi esikoisteokseksi.
– Palkinnon saaminen tuntui hassulta, koska kirja on tyyliltään niin hiljainen ja henkilökohtainen. Kirja haastaa ihmisen kysymään, mikä hän on ja miten suhtautuu omaan elämäänsä. Se on kirja, joka pitäisi löytää puolivahingossa.
Jos on Erkka Filanderin runous jotain erityistä, on sitä ollut myös hänen tiensä runoilijaksi. Hieman James Deania ulkonäöltään ja asenteeltaan muistuttava espoolainen alkoi kirjoittaa erilaisia tekstejä 13-vuotiaana. Kirjoittaminen veti niin, että hän halusi yläkoulun käytyään keskittyä siihen kokonaan.
Koulun kesken jättäminen ei ole mikään perinteinen ratkaisu, kun kyseessä on hyvin koulussa pärjännyt nuori. Filanderin vanhemmat antoivat silti 15-vuotiaalle pojalleen luvan jäädä koulusta pois, ensin kuitenkin vain vuoden ajaksi. Kun he sitten näkivät, kuinka tämä uppoutui kirjoittamiseen, ratkaisu alkoi tuntua oikealta.
– Syynä koulun lopettamiseen oli se, että olin huomannut, miten paljon vaatii aikaa, jos kirjoittamiseen haluaa keskittyä tosissaan. Se taas ei olisi onnistunut koulun ohella.
– Itselleni se oli juuri täydellinen hetki, koska tunsin silloin olevani niin valmis oppimaan tätä alaa. Eikä edes se aika tuntunut riittävän.
Filander alkoi ensin kirjoittaa romaania. Kirja valmistui neljässä kuukaudessa, minkä jälkeen hän korjasi sitä kaksi vuotta. Lopulta hän totesi, ettei sitä kannata tarjota julkaistavaksi.
Filander oli lukenut paljon englanninkielistä runoutta ja aina ajatellut haluavansa kirjoittaa runoja. Runous vain oli tuntunut niin isolta ja mahtavalta, ettei hän tuntenut pystyvänsä siihen. Kunnes tuli se päivä, jolloin runoa alkoi pulputa.
Kun Erkka Filanderin esikoisrunoteos valmistui, hän tarjosi sitä eri kustantajille. Yhteisöllisen kustantamon Poesian kiinnostuttua teoksesta alkoi tiivis yhteistyö.
– Runoilijoiden perustama Poesia on tuntunut ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Sen kustannustoimittajien työssä on tarkkuutta ja intohimoa.
Parhaillaan Filanderilla on tekeillä toinen runokirja. Siitä hän haluaa paljastaa vain sen verran, että kirja on aiheeltaan ensimmäistä vaikeampi ja sen rakenne vaatii vielä paljon työtä.
– Eroa esikoisteokseni ja tämän välillä voisi kuvata siten, että jos esikoinen herätti voitonriemun ja halun taputtaa, tämän toisen jälkeen voi olla vain hiljaa. Ja jos sen sytyttää palamaan, nousee paksu musta savu, hän kuvailee.
Runokirjaansa Filander on työstänyt pariin otteeseen Roomassa, jossa hän on asustanut Circolo Scandinavo -taiteilijatalon residenssissä.
– Kävin Roomassa ensimmäisen kerran aika nuorena ja tunsin kaupungin heti omakseni. Ajattelin jo silloin, että tulen vielä palaamaan sinne.
– Olen huomannut, että työt ovat sujuneet Roomassa paremmin. Siellä on erilainen rauha ja vapaus, kun on irrallaan normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Oman kirjoitustyönsä ohella Erkka Filander lukee paljon, osaksi ”leventääkseen omaa katsettaan”. Englantilaisen ja englanniksi käännetyn runouden ohella hän tuntee parhaiten suomalaista nykyrunoutta.
Filanderista suurin osa suomalaisesta runoudesta ei ole kovin ihmeellistä, mutta oman lukukokemuksensa perusteella hän pitää sitä silti tietyllä tavalla Euroopan parhaana. Runoilijaan ovat tehneet vaikutuksen esimerkiksi Kristian Blombergin Itsekseen muuttuva ja Harry Salmenniemen Virrata että.
– Hienointa on se, että meidän runoilijoillamme on ymmärrystä erilaisista runotyyleistä. On suoranaista kilvoittelua siitä, kuinka tarkkaan voi miettiä runojen rakennetta ja kuinka voimakkaita niistä voi tehdä.
Jaa tämä artikkeli: